kirjoitettu 11.3.2010
Tänään kun menin terapiaan, odotustilassa istui mun lisäksi myös äiti ja tytär. Satuin kuulemaan, että he ovat ensi kertaa tulossa/menossa vastaanotolle. No, sitten oman terapiakäyntini jälkeen sama äiti odotteli luultavasti tytärtään samoilla penkeillä kuin aikaisemminkin. Äidin silmät olivat kyynelistä märät ja turvonneet. Ne punottivat ja näyttivät niin säikyiltä ja surullisilta. Hän vältteli katsettani, mutta kun katseemme kerran pikaisesti kohtasi, hymyilin tälle ystävällisesti, ja hän vastasi surullisen iloisena takaisin hymyyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti