enneunia

Näen usein unia, joissa mua jahdataan, enkä löydä piilopaikkaa. Se ei todellakaan ole mukavaa. Pari yötä taaksepäin näin kuitenkin sellaista unta, jossa napakoruni tipahti, enkä saanut sitä enää takaisin paikoilleen. Se tuntui, ihme kyllä, melkein yhtä kamalalta kuin nuo jahtaavat tyypit mun kintereillä. Viimeöinen uni vie kuitenkin voiton, se oli kaikista kamalin. Söin monta kymmentä muffinia. Sellaista isoa, lämmintä, täyteläistä ja vaaleaa muffinia, joissa oli isoja maitosuklaapaloja.

Joku oli suihkussa. Siihen heräsin tänään kello 7:30. Kuulin äidin puhuvan jotain jostain jollekin - sille, joka ei ollut suihkussa. Sitä asiaa en vain enää muista. Sinä hetkenä tajusin, että muffinit olivat unta. Asian tajuaminen sai hymyn mun huulille. Mielen teki vieläkin pirteämmäksi sälekaihtimien välistä helposti kurkistelemaan pääsevät auringonsäteet, jotka tervehtivät mua ja toivottivat hyvää huomenta.

Hymy kuitenkin hyytyi nopeasti, kun syömis-suunnitelmani romuttui. Olen nimittäin ahminut jo vaikka mitä. Ehkä muffini-uni oli enneuni. Inhottavaa. Painokin on hienot kolme kiloa enemmän kuin se oli pari viikkoa sitten. En jaksa masentua, en jaksa en jaksa en jaksa, enkä halua. Tämä on niin inhottavaa. Mua ärsyttää ja ahdistaa taas niin paljon tämä olo, mutta en vain jaksa välittää, en! Äh!

Tänään söin liikaa. Huomenna on taas parempi päivä, sanoivat auringonsäteet, jotka pilkistelevät taas verhojen välistä. Ne kehottavat minua syömään normaalisti tästä edespäin. Normaalilla ne kai tarkoittavat viittä kunnollista ateriaa päivässä. Ehkä se olisi järkevää. Olen nimittäin niin kyllästynyt tähän ahmimiseen. Jos syön päivänkin liian vähän, niin se tarkoittaa automaattisesti ahmintaa seuraavana päivänä. Jos ei heti seuraavana, niin myöhemmin se kostautuu kuitenkin. Haluan edelleenkin laihduttaa, ja aionkin. Mutta teen sen... tai ainakin yritän tehdä sen nyt niin, että syön kunnolla ja kulutan enemmän kuin syön. Niinhän se menee. En vain ole tahtonut hyväksyä tätä tosiasiaa: ruoka on tärkeä osa laihduttamista. Niin se vain on.

Aurinko on alkanut paistaa minulle useammin. Sen on pakko olla merkki siitä, että parempia päiviä on luvassa enemmän. Liityin eilen jopa jäseneksi finnbodylle. Alan käymään siellä säännöllisesti erilaisissa jumpissa ja tietty kuntosalilla. Minulle tehdään viikon päästä oma saliohjelmakin. Ehkä menen sinne jo tänään vähän kurkkimaan ympärilleni. Voi olla, että tämäkin päivä muuttuu tästä vähän paremmaksi.