Väsyttää. Päätä särkee ja peilikuva näyttää lihavalta, laiskalta ja rumalta. Keittiö on siistinä siivoamisen jälkeen vajaan vuorokauden, jonka jälkeen se on jopa entistä sotkuisempi. En jaksa siivota taas.
Likapyykitkään ei lopu koskaan. Väsyttää, muttei ehdi nukkua. On tylsää, muttei jaksa tehdäkään mitään ihmeellistä.
Ja taas tuo lapsi itkee. Mikä sillä on? Syöty on, leikitty on, vaippa on kuiva, päikkärit check! Ai niin, ne hampaat, ikeniä kutittaa.
Otan syliin ja paijaan, leikitään ja pomputtelen poikaa. Annan purulelun. Poika heittää sen lattialle. Pomputtelen ja sitten imetän. Röyhtäytän. Lasken hetken päästä lattialle ryömimään. Alkaa taas sama kitinä ja itku, kuin jokunen aika sitten. Otan syliin ja leikitään, pompitaan ja laulellaan. Luetaan kirjaa. Lasken lapsen lattialle, ja sama rata jatkuu taas - itkusta kantautuu sanoma: "tahdon takaisin syliin". Eikun takaisin syliin.
Raahaudun sittenkin keittiöön siivoamaan tiskit ja sotkut. Poika mutustaa pehmoapinansa häntää syöttötuolissa ja irvistää. Se katselee ja kuuntelee, kun väsynyt äiti kolistelee tavaroita ja pyyhkii pintoja. Pyykkivuoron varaan huomiseksi.
Välillä tuntuu vaikeelta, mutta ajattele että siitä voi olla suunta vain parempaan :) Ku oon ite kokenu hankaluuksia ja tuntunu ettei jaksa, ni toi ajatus on auttanut jaksamaan. Ehkäpä se auttaa sullaki :)
VastaaPoistaOotko muuten koskaan aatellu kirjottavas kirjaa..? Sä oot tosi hyvä kirjottamaan ja sun kirjottamaa kirjaa ois vaan ilo lukea :)
xoxo Janna
toi kuva leosta on ihana :) pötkylä siellä peittojen ja tyynyjen välissä.
VastaaPoistavoimahali<3
kumpa et ois niin väsynyt. vaikka kai se arki lapsen kanssa vaan väsyttää..
Voimia sulle! :) Kaikilla on varmasti välillä tuollaisia päiviä, että ei jaksais mitään. Ainaki mulla on jos ei muilla. Silti pitäis jaksaa vauvaa hoitaa ja pitää talo edes jotenki pystyssä. Ja tuo on niin tuttua, tuntuu ettei tuo siivouksen tarve lopu koskaan!
VastaaPoista