tasapainoon

Mulla olisi tarkoituksena vähän kiinteytyä ja syödä terveellisemmin eli jättää joka päiväiset herkuttelut pois ja näin ollen ehkä samalla pudottaa pari kiloa. No, mitä sitä kiertelemään eli suoraansanottuna laihtua siis. Joo, joo. Ei mun pitänyt laihduttaa, mutta kun...

Olisi niin kiva ostaa 20-vuotissynttäreiksi joku kiva mekko Nelly.comista ja näyttää hyvältä siinä. Kääk. Kesällä olisi myös kiva näyttää kivalta sortseissa. Raskausarpia mä en saa pois, mutta ylimääräistä löllykkää voisin saadakin mahasta ja reisistä veks.

Mulla on vain se ongelma, etten saa aloitettua koskaan. "Vielä tänään haluan syödä suklaata samalla, kun katson Master Chefiä" "voidaan me ihan hyvin ostaa sipsiä kun on perjantai" ja "voin leipoa meille taas sitä ihanaa marjapiirakkaa, nam nam". Syöminen on oikeasti niin kivaa ja ruoka on niin hyvää. Harvoin mulla oikeastaan enää tulee törkeää ahdistusta herkuttelusta. Pikemminkin vain kaduttaa hetken aikaa ja tuntuu, että olen kovin lepsu ja vähän itsekuriton, mutta nuo tunteet menee ohi aika äkkiä. Poikkeuksiakin on edelleen, mutta yleensä näin.

Haluaisin oikeasti vähentää tätä herkkujen mussuttamista ja myös tätä mussuttamista koko aiheesta, että pitäisi ja haluaisin. Noh...haluaisin hankkia salikortin läheiselle kuntosalille. Samalla kortilla pääsee kuntosalin lisäksi myös uimaan. Noin kolme kertaa viikossa liikuntaa olisi varmasti ihan riittävä saldo vauvan hoidon lisäksi. Tuloksia saattaisi tulla ihan huomaamatta.

Ehkä mä pystyisin siihen. Siihen siis, että oikeasti eläisin terveellisemmin. Herkuttelisin sillon tällöin, pari kolme kertaa viikossa ja liikkuisin myös sopivasti. Tiedostan sen, että vaarana on se, että kohta jugurtti ja vaalealeipä menevät pannaan, mutta en usko. Jotenkin mun ajatusmaailma on muuttunut niin paljon. Ja vaikka joskus tuntuu, että pitäisi muka olla syömättä sitä ja tätä aivan normaalia ruoka-ainetta, kuten banaania tai paahtoleipää, niin tiedän, ettei siihen ole oikeasti tarve. Lisäksi veikkaan, että liikunnasta mä saisin ihan uutta energiaa tähän vauva-arkeen, joka ajoittain tuntuu raskaalta.

Hmm, mutta kuinka saada laiskanpuoleinen ihminen kuntosalille pois marjapiirakan äärestä? On mulla tosin yksi ongelma. Mulle on jäänyt kuntosalista ns. traumoja sairausajoilta. Rääkkäsin itseäni salilla monta tuntia syömättä koko päivänä juuri mitään. Se ahdistus, kurkkua kiristi, pelotti, vatsaa kurni, sairas hyvä olo, tunne että kerrankin onnistun jossain. Kaikki nuo v*ttumaiset olotilat tulevat mieleen, kun ajattelenkin kuntosalia. Pelottaa, että alan kaipaamaan kaikkea tuota, koska joku osa mun päässä kaipaa sitä vieläkin, välillä. Minä en. Vaikea tätä on selittää... Minä haluaisin salille kovasti, nauttia liikunnasta. Ehkä jos mä päätän, että minä menen Minnana salille, niin mä pystyn nauttia siitä ilman ylimääräistä häiritsevää ja kiusaavaa ääntä, joka houkuttelee juoksemaan vielä yhden lenkin lisää juoksumatolla ja vähentämään hiilihydraatteja roimasti.

Kyllä mä pystyn vastustaa sitä ääntä. Aion ostaa sen salikortin heti, kun tilaisuus tulee. Marjapiirakkaa otan tänään kuitenkin yhtä ison palan kuin aina ennenkin...koska se on vaan niin hyvää.