elämällä ehtii

Mun paino on junnannut yhteen tiettyyn lukuun. Voin syödä kuinka paljon tahansa eikä paino nouse. Monesti olen ollut ihan varma, että nyt on tullut pari kiloa lisää, koska olen syönyt niin epäterveellisesti, mutta eipä ole paino liikkunut mihinkään.

Onkohan imettäminen syy pelastus sille, etten liho. Varmaankin, joten mun täytyisi nyt alkaa opetella terveellisempää syömistä, etten sitten imettämisen loputtua liho silmissä. Jos jatkan tätä rataa silloin niin ei hyvä. Lisäksi olen miettinyt sitä, että haluan opettaa Leolle terveelliset ruokailutavat. Perus kotiruokaa ruoka-aikoina ja herkkuja normaalisti silloin tällöin.

Aion lähteä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksiani. Muuta en aio muuttaa kuin se, etten syö esim karkkia, sipsiä, kakkua, keksiä, vanukasta, pitsaa, hampparia usein/joka päivä vaan vaikka esim. viikonloppuisin ainoastaan jotain noista. Kyllä te ymmärrätte, mitä tarkoitan.

J:n kanssa tämä varmasti onnistuu, koska hän on sellainen ihminen, että kun on päätetty, että karkkia tai herkkuja ei osteta, niin niitä ei osteta. Hänellä on siis hyvä itsekuri tässä asiassa, paljon parempi kuin mulla. Eikä hänen edes tee mieli herkutella niin usein kuin minun.

Mulla on parit housut, joihin haluan vielä mahtua. Nyt vatsa on vielä niin löysä, ettei nappi mene kiinni, mutta ehkä syksyllä voisi mennä. Otetaan se tavoitteeksi. Aion vähän päivitellä tänne sitten, kun tuloksia tulee. Täytyisi jostain laatikon pohjalta kaivaa mittanauha ja mitata tuo vyötärö, niin voisi seurata edistymistä. (Ja te läheiset, jotka mut tunnette, ja muutkin toki, jotka luette nyt tätä, niin älkää ajatelko, että tavoittelen mahtuvani xxs-housuihin taas tai painavani 15 kiloa vähemmän. Ei, en.)

Katsoin kuvia koneelta ja löysin tällaiset. Kauhea tuo eka, mutta tuli hyvä mieli huomata, että maha on palautunut ihan hyvin. Onhan tuossa vieläkin parantamisen varaa, mutta elämällä ehtii vaikka mitä.