jos olen rohkea

Mä olen miettinyt, miksi tämän blogin pitäminen on alkanut takkuamaan. Vastaukseksi tähän olen itselleni todennut, että mä olen edelleen vähän jumissa menneisyyden kanssa. Aloitin tämän blogin alunperin laihduttamiseta varten. Se varjostaa blogin ylläpitämistä... jos niin voi sanoa. Tämä blogi on alkanut sairaalta pohjalta, ja jotenkin tuntuu vaikealta kirjoittaa tätä nyt, kun asiat ovat toisin.

Mä olen kirjoittanut varmasti paljon enemmän surullisista ja huonoista asioista kuin hyvistä. Olen kirjoittanut ahdistuksesta ja pahasta olosta, koska aikoinaan sitä oli mun elämässä lähes pelkästään. Mutta enää ei ole, nyt asiat ovat paljon paljon paremmin. Tuntuu oudolta kertoa hyvistä ja iloisista asioista, mitä mun elämässä tapahtuu. Tuntuu, että silloin postauksissa ei ole sisältöä, tunnetta, sitä jotain, mitä oli joskus. Mutta todellisuudessa, mun elämässä on tällä hetkellä paljon enemmän sisältöä kuin koskaan aiemmin.

En osaa päästää menneestä irti. En tosiaankaan raaski aloittaa uutta blogia, vaikka toisaalta se tuntuisi hyvältä - aloittaa puhtaalta pöydältä. Musta tuntuu jostain kumman syystä myös hyvin vaikealta muuttaa bannerin kuvaa tähän päivään sopivaksi. Blogin nimikään ei tunnu hyvältä. Pienempi kuin eilen oli se mun juttu. Nimenomaa oli. Enää ei ole paluuta vanhaan. Miksi sitten on niin vaikea päästää irti?

En ole pystynyt heittää pieniä vaatteitanikaan pois. En pysty edes viedä niitä kellariin, ja ne vievät vielä kaikenlisäksi tosi paljon tilaa mun vaatekaapista. Niillä on joku outo merkitys mulle. Mulla on vielä jokin mahdollisuus laihtua(?), kun ne ovat täyttämässä kaappitilaani. Lähipäivinä olen kuitenkin alkanut pyöritellä mielessäni ajatusta, että myisin kirpparilla ne pois. Koska mä tiedän, etten laihdu niihin enää. En halua. Mutta silti ajattelen jotenkin, että kyllä nämä vielä mun päälle menevät joku päivä. Olisi oikeasti suuri saavutus, jos saisin myytyä ne pois. Myyminen olisi yksi iso askel pois vanhasta.

Lisäksi blogin ulkoasun muokkaaminen voisi auttaa postaamisessa. En olisi ehkä enää niin lukossa blogini kanssa, jos tämä näyttäisi minulta eikä muistuttasi enää sairaudesta. Täytyy tätäkin asiaa pohtia. Jos olen rohkea, niin uskallan päästää iri, ja jatkaa blogia aivan uudelta, terveeltä pohjalta.