Tulin hetki sitten kotiin. Kai mua olisi haluttu pitää osastolla vielä pitempäänkin, mutten mä halunnut olla siellä enää. Perjantaina olin päivälomalla ja la-su välisen yön nukuin omassa sängyssä. Nyt olen taas kotona pysyvästi. Huomenna menen päiväosaston esihaastatteluun ja aloitan siellä hoitojakson mahdollisimman nopeasti.
En tykkää, kun nyt kysytään, miten voin ja miten menee. En minä tiedä tai osaa tällä hetkellä kertoa vastausta. Pää on tyhjä ja samaan aikaan ihan täynnä. Tiedän, etten pysty lupaamaan, että en viiltele. Mutta mä pystyn kuitenkin lupaamaan, että yritän olla tekemättä sitä. Mua ahdistaa tosi paljon mun peilikuva, tulevaisuus, syöminen ja olemassa oleminen. Tarkoitus olisi silti pysyä hengissä.
Voimia pieni ihan hirmuisesti, en osaa muuta sanoa :( <3
VastaaPoista