mä pyydän

Ei tästä tule mitään. Mä en ole tarpeeksi tai sitten mussa on liikaa. Jos mä en soita, niin ei soita kai kukaan muukaan. Ehkä on vain parempi etten mä soita.

Tykkäätkö musta vielä? Mitä sä haluat musta? Haluutko vielä nähä mua? Ajatteletko mua? Tuntuuko susta, että voitais joskus ehkä seurustella? Ootko mulle rehellinen?
Kysyn sulta, mutta vain mun mielessäni.

Mä haluan halata ja pussata sua, pitää sua kädestä. Haluan, että sä hymyilet. Haluan tehdä sun kanssa kaikkea hullua ja hauskaa. Katsoa tähtiä tummalla taivaalla, ja muodostaa pilvistä hahmoja, selittää idiootteja juttuja, pelleillä ja nauraa, olla sylikkäin humalassa, ostaa irtojäätelöä kesällä, mennä piknikille suomenlinnaan kavereiden kanssa, pelata koripalloa, vaikken osaakaan ja luistella ja kaatua ja pussata sun kylmiä huulia, käydä leffassa ja nojata sun olkapäähän, tehdä ruokaa ja olla. Haluan avata housun napit hulluissa ja oikeissa paikoissa, hypätä junaan ja matkustaa minne vain. Mä haluan kertoa sulle asioita, ihan tavallisia. Haluan itkeä sun olkapäätä vasten ja haluan, että säkin voit tehdä niin omaani vasten. Mä haluan polttaa sun kanssa päivän ensimmäinen tupakan ja katsoa sua sun unisiin silmiin ja todeta, että on ihanaa, kun sä olet siinä. Mä haluan, että sä olet onnellinen. Mutta sä taidat olla jo. Ilman mua.

Onko vain parempi, että mä en soita? Ole mulle rehellinen.