Mä olen ihastunut. Me oltiin J:n kanssa keskiviikko iltana kävelyllä. J ehdotti, että ottaisin myös meidän koiran mukaan ja niin me käveltiin lähes puolitoista tuntia ja juteltiin. Mulla oli mukavaa ja mua hymyilytti sen jälkeen koko illan. Aikaisemmin keskiviikkona mä kuitenkin viilsin. Olen muutenkin ollut tällä viikolla entistä itsetuhoisempi. Eilen otin kaksitoista 20mg sepram tablettia ja kaksi 25mg ketipinoria. Sitten nukuin koko päivän ja siihen yön vielä päälle. En tiedä yritinkö tappaa itseni, tuskin. Itkin vain ja nielin tabletteja. Kun alkoi huimaamaan, lopetin ja menin sänkyyn.
Olen viiltänyt myös tiistaina, torstaina ja perjantaina, eli tähän mennessä kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. En mä oikeasti halua kuolla. Kuolema pelottaa mua ihan liikaa, en mä uskaltaisi vielä kuolla. Haluan vain parannuksen mun oloon. Tällä hetkellä mun olo on epävakaa ja epävarma, ja mä pelkään hieman itseäni. Äiti sanoi, että mun täytyy heti sanoa sille tai isälle, että nyt seinä tuli vastaan, että täytyy mennä sairaalaan. Mutten mä itse osaa sitä sanoa, kun se hetki tulee. Silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Mutta mä olen tällä hetkellä kuitenkin myös ihastunut. J tietää mun ongelmista ja viiltelystä, ja hän sanoi, että hän haluaa vain auttaa mua. Sanoin hänellä, että mua pelottaa, että hän unohtaisi mut, jos joutuisin joskus kokovuorokautiselle. Siihen J vastasi, että se tulisi varmasti katsomaan mua ja varsinkin silloin se ajattelisi mua vielä enemmän. J on sanonut myös, että se pitää musta just tälläsenä kuin mä oon. Ja eilen se sanoi, että mä olen oma itteni, enkä mä esitä mitään. Ja mä olen kuulema suloinen, kun kerron niin paljon asioita. Mun tekisi mieli vain kirkua ilosta ja innosta.
Mua pelottaa kuitenkin, että tästä ei tulekaan mitään. Että mä joudun pettymään. Mua pelottaa jostain syystä, että mua petetään, että joku on sittenkin parempi kuin mä tai että muhun kyllästyy. Mä pelkään, etten mä ole tarpeeksi kaunis tai hyvä tai kiva, ehkä mä pelkään sitä, että musta ei voisi olla ylpeä. En tiedä, osaisinko mä olla hyvä tyttöystävä. Mä ainakin haluaisin olla, vaikka se pelottaakin mua. En kuitenkaan halua kiirehtiä tämän jutun kanssa. En mä ole edes täysin varma, mitä kaikkea J ajattelee minusta. Tiedän vain sen, että hän ajattelee mua joskus ja pitää minusta. Se riittää tällä hetkellä mulle ihan hyvin.
53 lukijaa<3
Olen niin samassa tilnteessa ihastuksen kanssa, olen onnellinen, mutta mua pelottaa. Pelkään etten riitä tälläisenä, etten ole tarpeeksi kaunis tai että sydämeni murtuu jos hän jättää minut.. Mutta tsemppejä ja voimia, mäkin satutan itseäni ja toivon kuolemaa mutta samalla pelkään kuolemaa enemmän kuin mitään.. Ristiriitaista..
VastaaPoistaÄlä satuta itseäsi liikaa, pyydä apua <3