nähdään ensi vuonna

Mun silmissä on liikaa ripsiväriä ja pakkasen kuivattamat huulet huutavat vähän väliä lisää huulirasvaa. Hiusten tyvikasvukin pitäisi värjätä ja seinille ripustaa taulut, jotka ovat pölyyntyneet huoneen nurkassa jo yli vuoden.

Tänään on vuoden viimeinen päivä, aika hassua. 2010 vuosi on ollut suurimmaksi osaksi huono vuosi. Olen käynyt tosi alhaalla ja noussut ja sitten pudonnut pohjalle asti ja noussut taas vähän uudestaan. En halua, että vuonna 2011 joudun kokemaan enää yhtään laihduttamisesta aiheutuvaa tuskaa, en halua anoreksiaa takaisin. Vaikka en ole läheskään tyytyväinen nykyiseen ulkonäkööni, painooni tai yhtään mihinkään, niin tiedän etten tahdo sairastaa anoreksiaa enää koskaan. Sanon sille hyvästit, ihan oikeasti. Nyt se olio alkaa huutamaan ties mitä hulluuksia mun päässä, mutta ihan sama.

Tiedän, että mä voin painaa melkein ihan mitä vain ja olla terve. Voin painaa 56 kiloa ja olla täysin terve. Voin syödä ja juoda ja urheilla ja nauraa ja nähdä kavereita ja käydä koulua ja hankkia töitä ja elää mun elämää. Jos mun ajatusmaailma on terve, syön vähintään 2000 kaloria päivässä (enkä siis laske kaloreita), en koe ahdistusta ruokailusta enkä myöskään koe tarpeelliseksi suunnitella sairaalloisesti mitä teen milloinkin ja mihin aikaan ja millä tavalla niin silloin mä olen terve, painan mä mitä tahansa. Kyllä mä uskon, että mä pystyn siihen. Mä tiedän, että mä pystyn. Pystyn olla terve nuori nainen.

Bussissa ilmastointilaite lämmitti mun jalkaa mukavasti. Ja siniset lapaset lämmittivät tupakalle tuoksuvia sormia. Illalla mä aion polttaa vähän lisää tupakkaa ja juhlia uutta vuotta pienellä kaveriporukalla, ottaa pari lasillista jotain hyvää juotavaa ja heilutella tähtisädetikkuja.

Vuosi 2010 ei ollut muutoksen vuosi niin kuin toivoin vuosi sitten. Se oli pikemminkin tie muutokseen. Tällä kertaa toivon, että tulevana vuonna mä opin entistä paremmin tuntemaan itseni. Toivon, että saan elämäni sellaiselle mallille, että se tuntuu vähän enemmän elämältä. Lähden liikkeelle pienin askelin, kuljen eteenpäin vaikka etana vauhtia, mutta kuljen kuitenkin. Olen varma, että ensi vuodesta tulee parempi.