Olen nyt jo 20 ja uudet ykköset tulevat olemaan syksyllä -96 syntyneitä. Neljä vuotta nuorempia kuin minä ja vanhimmat koulun oppilaat ovat -94 syntyneitä, jotkut harvat ehkä -93, joten olisinhan mä aika kalkkis. Ensin ajatus häiritsi, että kaikki ovat niin paljon nuorempia. Enää se ei häiritse. Mulla ei ole enää paljoa kursseja jäljellä ja nyt olisi vain tarkoitus saada lukio pois alta ja lakki päähän, ihan mukiin menevin arvosanoin tosin.
Pelottaa, miten koulun aloittaminen tulee sujumaan. Saanko kiinni opiskelusta? Pystynkö ja jaksanko? Tuossa koulussa kävin, kun sairastuin ja sairastin, olin siellä yksinäinen ja muutenkin muistot eivät ole kaikki hyviä. Mukaviakin kyllä on... Jotenkin koulu on liian suuri ja meluisa mulle, mutten kuitenkaan halua vaihtaakaan opiskelupaikkaa, koska sitten kaikki olisi taas uutta ja vierasta ja totuttelukin veisi aikaa. Eikä oikeastaa olisi muita vaihtoehtoja kuin Tilu tai Eiran aikuislukio tai Tilun aikuislukio. Eira on liian kaukana, Tilun aikuislukio on vain iltaisin eikä se sovi mun oppimiselle tai motivaatiolle ja tälle vauva-arjelle (Leon hoitopaikka ja J:n työt), joten Tilu on se paras vaihtoehto kuitenkin.
Olen laskeskellut, että jos käyn hitaasti loput kurssit, niin lakin voisin saada syksyllä 2013 tai jos ja kun tarvitsen kertausta paljonkin niin keväällä 2014. En ole opiskellut kunnolla aikoihin. Sairastelujen lomassa olin aina jokusen jakson koulussa, mutten kovin hyvällä menestyksellä.
Nyt mulla on motivaatiota käydä koulu loppuun ja saavuttaa se, mitä olen koittanut saavuttaa jo kohta kolme ja puoli vuotta. Ja nyt olen myös siinä kunnossa, että pystyn saavuttaa lakin. Mun täytyy kylläkin taas opetella opiskelemaan, ja kerrata ihan, rumasti sanottuna vitusti asioita, jotta saan ihan ok:t arvosanat kirjoituksista. Aion kirjoittaa äikän, enkun, matikan ja terveystiedon. En aseta itselleni mitään tavoitteina niinkuin ennen, ne vain tekevät mulle lisää paineita. Aion vain tehdä tosissani parhaani ja katsotaan, mihin se riittää.
Mua jännittä tosi paljon koulun aloittaminen. Mutta olen samalla myös innoissani, enkä malttaisi odottaa talveen saakka, että pääsen opiskelemaan. Kuulostaako hullulta? Mulla on vain tosi paljon intoa saada koulu nyt vihdoin loppuun. Haluan sen tunteen, että vihdoinkin sain valmiiksi jotain, minkä muutkin ovat pystyneet saavuttaa. Ja haluan myös käyttää päätäni johonkin muuhunkin kuin siivoamiseen, ruuan laittoon ja vaipan vaihtoon. Tykkään kyllä olla kotona ja Leon kanssa, ei siis niin, että perus asioissa ja Leon hoidossa ja leikkimisessä olisi jotain vikaa, ei todellakaan, mutta haluan panostaa myös itseeni ja käyttää taitojani, koska niitä mulla on. Ainut miinus tässä on se, että Leon hoitoon laittaminen ei vain tunnu hyvältä ja kivalta, mutta ei ole muuta mahdollisuuttakaan.
Nyt marssin bussille. Moido!
Oletko kuullut ikinä nettilukiosta?
VastaaPoistaItselläni tuli muutaman vuoden katko lukio-opiskeluun ja palaaminen koulun penkille nuorempien sekaan ei todellakaan houkutellut.
Otin asioista selvää ja löysin Otavan opiston nettilukion http://www.nettilukio.fi/fi/sisalto/nettilukio/01_index
Se osoittautui juuri mulle sopivaksi vaihtoehdoksi ja suoritin puuttuvat kurssit yhden kesän aikana.
Tietenkin toi vaatii paljon työtä ja sitoutumista, mutta mieluummin tein kotona tehokkaasti muutaman tunnin hommia päivässä, kun istuin pitkiä päiviä koulussa. Yo-kirjoituksethan saa sitten suorittaa missä vaan lukiossa haluaa.
Suosittelen tutustumaan, toi vois olla hyvä vaihtoehto sulle!
Itseasiassa mä mietin myös aluksi, että olisin käynyt etälukiona joka toimii lähes samalla tavalla kuin nettilukio, mutta totesin, että mä opin tosi paljon myös silloin kun olen tunneilla. Silleen vaan kuuntelemalla, tekemällä muistiinpanoja ja tehtäviä, mitä opettaja antaa.
PoistaKäyn tosin jo ennen kouluun paluuta muutamia kursseja itsenäisesti kotona, mutta tärkeiden aineiden (eli kirjoitettavien) kurssit käyn koulussa.
Mun täytyy asennoitua oikein, kun menen takaisin lukioon. Onhan ne mua neljä vuotta nuorempia ja myöhemmin myös viisi vuotta nuorempia, mutta eivät sentään aivan kakaroita, vaikka ovatkin mua nuorempia... :D
Mutta kiitos kommentistasi:)
Mä aloitin lukion normalisti 16-vuotiaana, ja kävin sitä vuoden, kunnes mut huostaanotettiin ja muutin laitokseen toiselle puolelle suomea. "Välivuoden" jälkeen palasin kouluun -92 ikäluokan kanssa ja kävin kaksi viimeistä vuotta heidän kanssaan. Muutama viikko ennen kirjoituksia Joel syntyi, joten ylppärit meni vähän huonosti, kun en saanut luettua. Nyt keväällä uusin muutaman kokeen -93 ikäluokan kanssa, mutta sain taas huonosti luettua raskauden takia, ja Joelin hoitamisen ohella. Saa näkdä kirjoitanko vielä -94 kanssa ensi syksynä tai keväänä 21-vuotiaana :D pääasia mulle itelle on kuitenkin lukion suorittaminen loppuun ja ylioppilaslakin saaminen :) Kuitenkin elämäntilanne on ihan eri kun pelkillä lukiolaisilla, kun on lapsi yms. Ei se luokkalaisten ikä ole mikään tärkeä seikka, vaan se oma opiskelu ja koulutuksen saaminen!
VastaaPoistaMä kävin lukion ykkösen tosi hyvin ja sit alkoikin alamäki. sairastelin suurinpiirtein pari vuotta ja sitten raskaus ja äippäloma... Nyt takasin sitten 16v pikkuveljen kanssa opiskelemaan:D
PoistaUudet ykköset on siis 16v, itse opiskelen lähinnä vissin 17-18 vuotiaiden kanssa. Ja kirjoitan eilen tehdyn suunnitelman mukaan keväällä 2014 -95 -syntyneiden kanssa :D
Totta, ei se, että kenen kanssa opiskelee ole pääasia, vaan se, että saadaan koulus ja myöhemmin ammattit:)