Se on kuin huutaisia eikä kukaan kuule.
Tuntuu melkein nololta,
kuinka joku voi olla niin tärkeä,
että ilman häntä tuntee itsentä mitättömäksi.
Kukaan ei tule koskaan ymmärtämään,
kuinka paljo se sattuu.
Tuntee itsensä toivottomaksi,
niin kuin mikään ei voisi pelastaa.
Ja kun se on ohi,
kun kaikki on mennyttä,
melkein toivoo,
että voisi saada kaikki ne huonot asiat ja ajat takaisin,
jotta voisi saada taas jotain hyvääkin.
ei kukaan muu voikaan ymmärtää mitä sä tunnet jotain toista ihmistä kohtaan. ellei oo just se toinen ihminen. niinku puhuttiin yöllä, että mä en pysty oikee aattelee noit asioita muuten ku järjellä, ku mulla ei oo niit tunteit pelissä. mut tiedän kyllä sen, miten vaikeeta on, ku rakastaa jotakuta ihan hirveesti mut siin on nii paljo hankaluuksii siin asiassa..siin tilanteessa oon kyllä ollu itekki. ja se on ihan vitun vaikeeta ja sekavaa. itelle tuli loppujen lopuks semmone tunne et onneks se loppu, parempi näin. mut sen toteaminen vei kauan.
VastaaPoistaja kukaan ei tiedä mikä on "oikee" ratkasu, ja mitä pitää tehä että kaikki kääntyy parhain päin. täytyis tavallaan olla rohkeutta valita ja päättää, mut toisaalta myös kärsivällisyyttä kuunnella ja odottaa.
niinku mainitsin, että tiedän sen tilanteen omasta kokemuksesta, ku tunteet ja järki sotii keskenään. se oli sillon sen T:n kanssa yläasteella. ja olin loppujenlopuks helpottunu ku kaikki loppu, koska tiesin ite tehneeni niin paljon virheitä. halusin vaan eroon niist ajoista vaik aluks tuntu et kuolen ilman T:tä. sitte taas R:n kaa oli kauheen vaikee päästä irti, monta kuukautta itkin sille ja piiritin sitä ja kinuin sitä takas ja olin ihan kujalla, tän aikana polttelin 2 kertaa mikä ei ehkä muille kuulosta yhtään miltään mut mulle se on aika iso ja outo juttu koska oon aina ollu poltteluaki vastaan etenki omal kohallani (isosisko ym), join ja viiltelin vaikka yritin kokoaja päästä siitäki eroon... mut ihme kyllä sieltä pohjalta nous jossain vaiheessa ylös, ja kuten säki sillon taisit sanoa, että en mä muutu ihmisenä mitenkään vaikka en seurustelis enää R:n kanssa.
mitä ikinä tapahtuuki ni mä toivon että kaikki sovitaan ja puhutaan rauhassa asiat läpi. toivon et kaikki muuttuis paremmaks eikä asioiden tarvis muuttua, et toisen pitäs lähtee. pahojen tapojen ja ajatusten pitäis lähteä ennemmin kuin toisen osapuolen.
toivottavasti sä nyt jaksat ees lukee tän. ehkä tää oli mullekki vähä semmone muisteluhommeli ku aloin kelaa tota asiaa.. :p
hali <3
ja ps: mulla tosiaa oli se tunne et mä oon aivan turha ja tyhmä ilman R:ää, että musta ei oo mihinkään ku en voinut ees miestä pitää tyytyväisenä ym. ihan typeriä ajatuksia. kyl se elämä rullaa sinkkunakin.. ja oot se sama ihminen, ehkä yhen kokemuksen rikkaampana.
VastaaPoista