Muistelin äitiyden alkuani. Muistot tuntuvat jotenkin sumeilta, varsinkin ne viisi päivää, jotka olin sairaalassa. Tunteet olivat onnen, hämmennyksen ja itkun sekaisia. Joka kohtaa särki, jännitti, ahdisti, itketti ilosta, olin onnellinen ja väsynyt - varsinainen tunteiden sekasoppa. Myös ensimmäiset viikot kotiin päästyä meni jotenkin sumussa. Kaikki tuntui niin uudelta ja vieraalta. Minäkö äiti? Enhän minä. Oikeastiko? Tuntui lähinnä, että olisin ollut väliaikainen lastenvahti.
 |
| rv 37+6 |
 |
| tein lukuisia päivien laskenta kalentereita ja taulukoita. heh:D |
Nyt tuntuu jo täysin erilaiselta. Tunnen itseni äidiksi. Tuntuu tosin edelleen oudolta, että mä tosiaan olen synnyttänyt lapsen. Siis hyvällä tavalla oudolta. :-)! Vauva-arkikin rullaa itseasiassa jo aika hyvin. Leo nukkuu kolmen neljän tunnin päikkärit joka päivä ja torkkuu yleensä illalla vielä parit lyhyemmät 15-60 minuutin unet. Ruoka maistuu hyvin ja usein, sekä seuraa vaaditaan paljon ja jutellaan tosi kovaäänisesti. Yöllä me saadaan nukkua jopa seitsemänkin tuntia putkeen. Se vasta on ihanaa! Olen ennen aliarvioinut nukkumisen tärkeyttä. Nyt nukkuminen on aivan ihanaa puuhaa ja osaan arvostaa riittävän pitkiä yöunia.
 |
| viimeinen mahakuva, sairaalassa otettu. rv 41+1 |
 |
| vasta alkua, vielä ei tuntunut pahalta tai sattunut juurikaan. |
 |
| kahdentoista tunnin v*tun kovan kivun tulos=ihana pojan pallero<3 |
 |
| viiden päivän ikäinen mussu lähdössä Jorviin Naistenklinikalta |
| Onneksi kameralla saa ikuistettua kaikki tärkeät hetket joita ei ehkä enää myöhemmin kunnolla muista.<3 |
<3 ihana pikkunen:)
VastaaPoistamoikka! mitä tykkäsit naistenklinikasta? olin itse sielä synnyttämässä(joka myös päätyi hätäsektioon) ja hoitjien ja lääkäreidwn käytös oli todella törkeää (olin osastolla 52) itse piti kaikki tehä vaikka oli tehty iso leikkaus josta he koko ajan muituttivat kumminkin siitä piittaamatta:/ miksi sun poika joutui jorviin vielä naikkarilta? mun poika oli 2vuorokautta lastenklinikalla keskoskaapissa "tehohoidossa/valvonnass akun syntyi 6viikoa etuajassa eikä ruvennut heti synnyttyään hengittämään. toivottavsti oot jo toipunut sektiosta ja kaikesta ja kaikki on hyvin pikkusen kanssa ...mulla meinaan sektiossa katkesi mahasta 8hermoa jotka ei koskaan tule kuntoon ja sattuu koko ajan:( terv nyt jo 1.v pojan äippä
VastaaPoistamun kokemus naistenklinikasta oli ihan hyvä. Synnytyksestä vastaava kätilö oli tosin ehkä vähän liian "tomera" mulle. Olisin halunnut ehkä vähän lempeämpää kohtelua siinä tilanteessa. Mutta osastolla kaikki meni ihan hyvin ja kivasti. Mulle tuotiin ruoka niin pitkään sänkyyn kunnes itse pystyin kävellä ruokailutilaan syömään. Mut myös autettiin aina sängystä ylös, kun en ite päässyt ja vauva oli hoitajien kansliassa yöllä jonkin aikaa että sain nukuttua. ja vauva myös aina nostettiin rinnalle, kun en itse pystynyt nousemaan sänkystä ja ottamaan vauvaa vierelle. mut autettiin myös toki vessaan pesulle seuraavana päivänä leikkauksesta ja näytettiin miten vaippaa vaihdetaan ja opastettiin imetyksessä. myös siellä maitohuoneessa hoitaja näytti miten imetys saattais sujua paremmin.
Poistamulla oli tosi mukavat hoitajat, kolme eri hoitajaa vaihteli siinä viiden päivän aikana jotka olin sairaalassa. toki oli yöllä sit pari hoitajaa jotka toi vaan esim. lääkkeen mutten jutellu sen kummemmin...
kaks päivää oltiin pojan kaa kans osastolla 52. sit poika joutui sinne vastasyntyneiden valvonta osastolle kun ei syönyt kunnolla. rinnalla vaan huusi kauheesti eikä ollenkaan imenyt, pullosta söi jonkun verran, noin puolet siitä mitä ois pitäny ja sit melkeempä joka kerta pulautti tai ihan oksenti ne pois. ruiskullakin syötettiin ja silleen pysy vähän enemmän sisällä... sit kun vauva ei syöny niin verensokeri oli liian matala koko ajan ja piti laittaa nenämahaletku ja sen kautta sitten syötettiin valvontaosastolla ja myös pullosta, mut jos/kun poika taas oksenti niin letkun kautta vaan. Piti lähteen sitten vielä jatkohoitoon jorviin kun mut kotiutettiin eikä syöminenkään sujunut kunnolla.
Jorvissa sit lääkäri huomas, että pojalla on kielijänne tosi tiukka ja se leikattiin. sit syöminen alko sujua vähän paremmin ,mut vielkin välillä tuli oksennus. oli aika epätoivonen olo kun joka kerta toivoin, että kumpa nyt ei oksentas eikä tarttis laittaa letkun kautta, ja sit taas jouduttiin kumminkin käyttää letkua. mut sit ku sitä syömistä vaan harjoteltiin niin se alkoi sujua. Rinnalla tosin ei vielä sillon sujunut ollenkaan, mut pullosta se alkoi pikkuhiljaa menee ihan hyvin. Oli suuri voitto kun ekan kerran poika söi kaiken mitä pitikin ja kaikki pysy sisällä. ja siitä lähtikin sitten ylämäki vaan ja ruoka maistu tosi hyvin.
harmi, että sun kokemus naikkarista ei ollut hyvä:( sun kohalle sit vissiin sattui vähän töykeemmät hoitajat...ja voi myös olla, että mun kokemus oli siksikin parempi koska tuolloin kun olin osastolla niin siellä oli tosi hiljasta, vähän synnyttäjiä, joten hoitajillakaan ei ollut niin kiire ja ei ehkä ollut sellasta stressiä. ehkä sun aikaan osasto oli täydempi ja hoitajat vähän kireenä:S toivottavasti jos toisen lapsen synnytät joskus niin kokemus olisi parempi:) tai sitten voi kokeilla kättäriä.
tulipas pitkä kommentti:D
onneks kaikki meni sit loppujen lopuks hyvin ja poika on ruvennu syömää:) joo sillon tammikuus kun toi synty niin osasto oli ihan täys jonka lisäks sielä pyöri jonkun (hindu?) mamman koko suku :D
VastaaPoista