Nykyajan kauneusihanteista

Koululainen, Heidi Silokunnas, Jyväskylän maalaiskunnasta kirjoitti (5.2.2008, KSML.fi) kauneusihanteiden vaikuttamisesta nuorten elämään.

Silokunnas on epäilemättä oikeassa kirjoittaessaan televisiossa ja lehdissä nähtävien luurankomaisten naisten ja hormoneilla elävien miesten olevan kauneusihanteita monille nuorille. Tähän mä haluaisin kuitenkin myös lisätä, että toki kyseiset nais- ja miesihannevartalot voivat olla kauneusihanteita ihan kaiken ikäisille. Missit, mallit, näyttelijät, laulajat - heidän ulkonäköään mekin nuorempana ystävieni kanssa ihailimme ja ihailemme edelleen. Onneksi olen tähän mennessä kuitenkin jo sen verran viisastunut kokemuksieni kautta, etten enää tavoittele jotain sellaista, joka on äärimmäisen vaarallista ja haitallista terveydelle tai jonka voi vain tietokoneella tai veitsen terällä saada aikaan. Varmasti kaikki tietävät, että lehdissä julkimoista julkaistuja kuvia on muokattu ja useat vaatteita esittelevät mallit ovat alipainoisia. Siltikin itse haluaisi näyttää samalta - miten media onkaan päässyt väärentämään ihmismielet tällä tavalla?

Silokunnas toteaakin, että media antaa vääristyneen kuvan ihmiskehosta. Sehän on aivan itsestäänselvää. Media nimittäin levittää mainoksissa langanlaihojen ihmisten figuureja. Miksi ihmeessä? Se ei ole lähelläkään yleisintä ihmiskehon muotoamme. Me suomalaiset esimerkiksi asutaan maassa, jossa suurin osa ihmisistä on ylipainoisia. Tämä tulee ilmi Helsingin Sanomissa julkaistussa Kansanterveyslaitoksen tutkimustuloksessa. Tutkijat jakoivat Suomen sadan neliökilometrin ruutuihin ja huomasivat, että jokaisessa niistä asuu keskimäärin ylipainoista kansaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että kaikilla alueilla suomalaisten keskimääräinen painoindeksi ylittää normaalin painoindeksin ylärajan 25. Miehistä ylipainoisia oli tuolloin 66 prosenttia ja naisista puolet. Kansanterveyslaitoksen karttamallinnus on tehty vuonna 2005. Se perustuu Finriski 1997, 2002 ja Terveys 2000 -tutkimuksiin, joissa on kerätty koko maasta tietoja suomalaisten terveydestä. Tästä tutkimuksesta huomaa erityisen hyvin, että olemme kaukana siitä, mitä meille tuputetaan ja mitä ihannoimme.

Mun mielestä tämä ihannointi on tosi vaarallista. Niin kuin Silokunnaskin toteaa: "moni nuori haaveilee laihuudesta ja aloittaa laihduttamisen." Olen itsekin alkanut uskoa, että media, kauneuden tärkeyden painottaminen ja kieroutuneet kauneusihanteet ovat usein suuri osasyy syömishäiriöiden synnyssä ja niiden ylläpitämisessä. Siihen viittaa sekin, että syömishäiriöiden suhteen terveen ja sairaan raja on lopulta melko häilyvä. Harva nainen tuntuu olevan sinut oman ulkomuotonsa kanssa. Työpaikoilla ainoat muuttumattomat puheenaiheet ovat työkavereiden lihomiset, laihtumiset ja laihtumisyritykset. Tuntuu, että etenkin me naiset löydämme aina jotain vikaa omista kehoistamme. Kuinka julmaa se onkaan, ottaen huomioon, että jokainen syntyy tietynlaiseksi, ja juotuu sen kanssa elämään. Tyytyväisyys omaan ulkomuotoon ei tunnu korreloivan kauneuden tai hoikkuuden kanssa. Myös hoikat ja sievät naiset ovat usein äärimmäisen epävarmoja omasta ulkonäöstään tai ainakin pelkäävät sen menettävänsä.

Olen välillä pohtinut sitä, miten itse kukin voisi vaikuttaa siihen, että ongelmat vähenisivät. Kuulostaa varmaankin epärealistiselta, tyyliin "pelastakaamme maailma", mutta ongelmat, jotka johtuvat ihmisistä, ovat myös ihmisten korjattavissa. Jos nyt ei ole voimia tai kiinnostusta lähteä pohtimaan, miten sotia tai nälänhätää voisi vähentää, niin ihan omassa lähipiirissä jokainen voisi alkaa vaikuttaa jotenkin kauneusihanteisiin.

Silokunnaksen mielestä median pitäisi laittaa lehtiin normaalivartaloisia ihmisiä. Tällä hän luultavasti ajattelee asioiden korjaantuvan. Toisaalta tätä asiaahan - kieroutuneita kauneusihanteita - on yritettykin jo muuttaa. Esimerkiksi vaateketju Seppälä on keksinyt hyödyntää taviskauneutta mainonnassaan. Vaateketju on hakenut nettisivuillaan "oman elämänsä supermalleja". Kampanjassa tavallinen tallaaja voi ilmoittautua halukkaaksi olla Seppälän malli, mikä on mun mielestä aivan mahtava yritys kohentaa "tavisten" itsetuntoa. Olen kuitenkin surukseni joutunut huomaamaan, että malleiksi on valittu useimmiten kuitenkin juuri ne hoikat ja hyvännäköiset ihmiset näiden samojen vanhojen kauneusihanteiden perusteella.

Televisiossa saattaa nähdä myös riippurintoja, selluliittia, jenkkakahvoja ja vatsamakkaroita, kun suihkusaippua -ja ihorasvamainoksen naiset esittelevät hilpeästi kauneusvirheitään. Toisessa mainoksessa näytetään, kuinka tavallisesta naisesta luodaan meikkauksella, kampauksella, virtuaalisella kasvojen kohotuksella ja muutenkin perusteellisella kuvankäsittelyllä virheetön valokuvamalli. Kolmannen mainoksen pääosassa ovat pienet tytöt, joiden kerrotaan pitävänsä itseään rumina. Näillä Doven mainoksilla on selvä sanoma: kauneusihanteiden pitäisi olla lempeitä ja sallivia, eikä tiukkarajaisia ja syömishäiriöiseen käytökseen ajavia. Doven Aidon kauneuden puolesta -kampanjan tavoitteena on olla terve ja onnellinen ryppyineen, selluliitteineen ja kiloineen - juuri sellaisena kuin on.

Silokunnas sanookin, että nuorten pitäisi pystyä hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat. Toivon, että kaikki muutkin, jotka eivät ole tyytyväisiä omaan ulkomuotoonsa yrittävät olla suopeampia itseään kohtaan. Mä olen päättänyt, että yritän täst' edes suhtautua lempeämmin sekä omaan että muiden ulkonäköön. Seuraavan kerran, kun huomaan ottavani kasvoilleni sen kireän arvosteluilmeen vastaantulevan naisen kohdalla tai peiliin katsoessani, tsemppaankin, katson silmiin ja hymyilen. Asennemuutoksen pitäisi ulottua laajalle. En saisi enää valittaa selluliiteistä reisissäni, raskausarvistani tai isosta pepustani. Kahvipöydässä minun ei pitäisi vaikuttaa anteeksi pyytävältä, jos otankin lisää pullaa. Eikä minun tarvitse selitellä lihomisiani taikka laihtumisiani kellekään. Uskon, että lopulta omalla esimerkillä voi vaikuttaa monen ympärillä olevan ihmisen asenteisiin ja elämään, ehkä lopulta jopa juuri siihen mielenterveyteen.