miten päin täällä kuuluu olla?

Tiistaina mulla tosiaan oli neuvola. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa ja samalla tavalla kuin aiemminkin. Taas vähän arvuuteltiin, että onko vauva raivotarjonnassa vai ei. Neuvolatäti pyysi vielä mielipiteen neuvolassa työskentelevältä kätilöltä ja hänkin arveli, että vauva on kyllä pää alaspäin. Näin on arvellut aikaisemmin jo neuvolatäti, kätilöopiskelija ja neuvolalääkärikin.

Vauva on kuitenkin ollut todella ylhäällä koko ajan ja on edelleenkin eli mitään merkkiä laskeutumisesta tai pään kiinnittymisestä lantioon ei ole ollut. Siksi neuvolatäti soitti eilen mulle ja ilmoitti vielä varmuuden vuoksi laittaneensä mulle lähetteen tarjonnan tarkistukseen Naistenklinikalla. Aika ilmoitettiin äitiyspolilta mulle eilen ja se oli tänään klo 8:15.

rv 38+0

Kätilö ultrasi aluksi ja terveydenhoitajaharjoittelija oli seuraamassa ja tutkimassa mukana. Siinähän se sitten selvisi - tattadaa, kauniit pikku kasvot näkyivät kun kätilö ultrasi tuosta oikean tissin alta. Alhaalla, alavatsasta oli selvästi erotettavissa vauvan virtsarakko. Mitä tästä voimme päätellä? Perätarjontahan se! Yllätyys.

Kysyin sitten, että no mitäs nyt sitten - pystyykö vauva kääntymään vielä tässä itsestään ennen laskettua aikaa. Kätilö sanoi, että keskustelee lääkärin kanssa, mitä nyt tehtäisiin. Mahdollisuutena olisi kokeilla ulkokäännöstä, mutta koska viikkoja mulla on kasassa jo 38+1, sitä ei välttämättä ole hyödyllistä enää edes lähteä yrittämään. Lääkärin päätöstä sitten odottelin hetkisen ja kätilö tuli harjoittelijan kanssa kysymään puhuttuaan lääkärin kanssa, että sopiikos jos kokeillaan käännöstä nyt heti. Myöhemmäksi sitä ei olisi enää voinut jättää.

Vauvasta otettiin sydänkäyrää noin puoli tuntia ja sain supistuksia estävää lääkettä. Verenpainekin mitattiin aluksi, joka oli jännityksen takia tavallista korkeampi. Sitten siirryttiin toiseen huoneeseen, jossa odotti erikoislääkäri ja lääkäri. Erikoislääkäri tunnusteli mahaa ja ultrasi vauvaa taas. Tarkistettiin tarkka asento ja istukan paikka ja tehtiin myös painoarvio, joka oli 3300 grammaa. Kätilö ja harjoittelija seurasivat toimenpidettä vierestä.

Erikoislääkäri alkoi kääntää vauvaa siten, että koitti työntää kätensä vauvan tarjoutuvan osan eli pepun alle ja samalla kääntää päätä ja hartoita 'alaspäin' ja auttaa vauvaa liikahtamaan ja siten pyörähtämään ympäri. Pikkuinen kuitenkin suoristi itseään koko ajan niin, että leuka oli ylöspäin, joka vaikeutti kääntämisyritystä. Leuan tulisi olla kohti rintaa, jotta ympärimeno onnistuu. Istukka oli myös kovasti vauvan pään edessä, ettei päästä meinannut kunnolla saada otetta. Välillä sattui enemmän ja välillä vähemmän, kun piti kovemmalla otteella kääntää ja vääntää. Hengittelin syvään ja rauhallisesti ja koitin olla mahdollisimman rentona niin hyvin kestin. Itsekin vaihdoin asentoa aina kästystä - välillä olin enemmän oikealla pakaralla, sitten vasemmalla kyljellä, sitten niin, että vatsa 'roikkui' vapaana ja nojasin tutkimussänkyyn käsilläni. Näin käytettiin apuna painovoimaakin.

Koko ajan toinen lääkäri ultrasi vauvaa ja seurasi sykettä. Lopuksi erikoislääkäri sai vihdoin kunnollisen otteen vauvan päästä ja pepusta. Ja sitten poitsu suostui kun suostuikin lopulta kääntymään pääalaspäin. Käännöstä tehtiin aika kauan, suunnilleen 40 minuuttia tai enemmänkin. En ole ihan varma.

Noin puolet vauvoista kääntyy kuulema takaisin perätilaan ja puolet jäävät raivotarjontaan. Musta tuntuu jo nyt, että vauvan asento on sama kuin aikaisemminkin, mutta mistäs sen tietää. Peppu ja pää voivat tosiaankin tuntua hyvinkin samanlaisilta. Mulla vauvan pään tunnistamista on kokoajan vissiin häirinnyt laajalti oleva istukka. Potkuja ja liikkeitä voin nyt ainakin seurata ja tarkistella, tulevatko ne eri kohtiin kuin aiemmin, joista voisi sitten ehkä päätellä jotain vauvan asennosta.

Ensi keskiviikkona on taas samainen tarjonnan tarkistus käynti. Jos pikkuinen on taas päättänyt hengata mieluummin istualleen, niin silloin mun lantio kuvataan ja tutkitaan, onko perätilasynnytys mahdollinen. Sitten päätetään luonnollisesti alatiesynnytyksen ja sektion välillä, mikä on parempi ratkaisu tilanteeseen. Jos asento onkin pysynyt raivotarjontana niin hyvä niin. Sehän on toivottavinta, mutta ei varmaa. Peukut nyt pystyyn, että pylly on ylhäällä. Ja jos ei loppujen lopuksi olekaan niin no problem - kyllä tämä lapsi saadaan ulos maailmaan keinolla millä hyvänsä. Ja tärkeintähän taas kerran on, että kaikki menee hyvin!