40 weeks pregnant

Näin koko viime yön unta, että olin lähdössä synnyttämään ja välillä olinkin jo synnyttänyt ja ikävöin mahaani. Seikkailin jossain pelissä, ja etenin aina tasoissa ylemmäs ja hermoilin, kuinka synnytys on käynnistynyt eikä mulla ole aikaa tällaiselle.

Yö oli aika hirveä, koska heräilin vähän väliä ja oikeasti luulin unen takia, että nyt pitää lähteä synnyttämään, vaikkei siitä ollut mitään tietoa. Odotin koko ajan aamua, koska tuntui etten enää jaksa maata sängyssä ja nähdä sekavia unia ja heräillä koko ajan.

Eilen illalla mua tosin supisteli ihan vain pari kertaa, mutta ei muuta. Ja eilen mulla oli myös vatsa sekaisin. Se voisi liittyä jotenkin lähenevään synnytykseen, mutta voi myös olla ettei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa.

Eilen sain myös kivat ahdistukset kaikkien meidän lempisarjastamme: Salkkareista! Joo-o. Maanantain jakson katsoin kokonaa, mutta eilistä en vaan voinut katsoa. Kelasin digiboksilla lähes koko jakson läpi. Jakson katsominen kesti tällä kertaa siis vain 5 minuuttia.

Ihan sairasta koko vauvatouhu tuossa sarjassa. Isabellan vauva on Cindyn vauva ja toinen kuolee yhtäkkiä, ja mitäs nyt sitten käy? Cindy ei edes kerro, että kyseessä ei ole Isabellan vauva...(??) Joo, tiedän, että se on vain sarja, mutta silti alkoi ahdistaa. Lähinnä siis aihe 'vauvan kuolema' ja ne puheet siitä "hän on nyt vauvojen taivaassa." "...nukkui pois *itkua*..." "oman lapsen menettäminen on kamalinta...nyyh..." "ihan kuin Aleksander nukkuisi ja heräisi kohta." Ei tuollaista voi tällä hetkellä vain katsella ahdistumatta.

Kelasin tyhmät salkkarit pois alta ja katsoin klikkaa mua, joka sai ahdistuksen unohtumaan suurimmaksi osaksi. Se on mun mielestä kiva sarja. Tökin masua, että poika potkisi, ja potkihan se ja liikkui, tuli rauhallisempi olo. Tänään on myös neuvola niin sydänäänten kuuleminen rauhoittaa mun mieltä.

Ihan hullua, että raskaus on kestänyt 40 viikkoa, ja nyt on laskettu aika. Nyt on ihan vain ajan kysymys, milloin vauva päättää tulla ulos. Tervetuloa!