maanantai 2. elokuuta 2010

kerron, miltä musta tuntuu

Haluan usein pakoon todellisuutta. Utopiaa ja eskapismia. Haluan vain paikkaan, jossa on hyvä olla. En tunnista itseäni valokuvista. Joku lapsi on punaisessa kesämekossa, ja todella leveä hymy huulilla. Kuka tuo tyttö on, joka syö kakkua itsevarman näköisenä ja onnellisena.

Mä inhoan itseäni tänään enemmän kuin koskaan. En jaksa perustella, mutta olen huono tytär, huono ystävä, huono laihduttaja, huono siinä sun tässä. Olen huono, kun hoen olevani huono. Rakastaako mua kukaan? Mun tekee mieli viiltää entistä useammin. Mun tekee mieli oksentaa joka suupalan jälkeen. Mun tekee mieli laihduttaa, ja silti mä painan varmaan kuusikymmentä kiloa ja olen isompi kuin koskaan.

En tiedä yhtään, mitä mun pitäisi tehdä. Joten luultavasti etsin jokaisen puun takaa ja kiven alta sitä paikkaa, jossa mun olisi hyvä olla. Jatkan tupakan polttamista ja unelmointia. Mutta ei unelmissa voi loputtomiin elää. Mitä mä sitten teen?

3 kommenttia:

  1. ... jatka unelmointia.
    Vielä koittaa parempi päivä. Olet rakastamisen arvoinen, niinkuin me kaikki. Olet ainutlaatuinen. Maailmassa ei ole kuin yksi sinä.
    Voimia ja uskoa Sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. moi, jännä ja kiva kuulla että oon ollu jonku mielessä,
    mulle kuuluu ihan hyvää mutta oon aika allapäin ja itsetunto on kärsiny ja muuta shaibaa...

    toivottavasti sun paraneminen edistyis, tosi ikävä kuulla että haluut niin kovasti laihtuu vaikka uskon et oot oikeen hyvä noin.

    itellekki on kyl usein vaikee yrittää sanoa sitä. todella vaikee.

    VastaaPoista
  3. Tupakat kannattaa katkaista ja lopettaa koko paska, sanon suoraan.

    Mutta ei siun tarvii laihduttaa, joten kai se on ihan hyvä, että oot "huono laihduttaja". :) Ja varmasti lyön vetoa, että moni ihminen rakastaa sinuu, just tuollaisena kun olet! Et ole huono ihminen sen enempää kuin kukaan muukaan, luota vaan ittees! Syö lisää kakkua, se on herkkua. :)))

    Paranemisiin! <3

    VastaaPoista