Painan mieleeni sen tahraisen bussipysäkin lasin. Sen josta voi nähdä heijastuksia.
Kuvia sinusta.
Ja mua palelti silloin... vaikka onkin kesä.
Nähtiin kai myös tähdenlento.
Ja näitä hetkiä mä muistelen myöhemmin.
Silloin, kun mun on huono olla.
Nykyään mun jalat tuntuvat lyijyltä ja keijukaismainen vartalo on kadonnut lopullisesti.
Kaikki vanhat ja kuluneet ajatukset ja uskomukset ja tavat ovat juurtuneet mun mieleen niin hyvin, ettei niitä revi sieltä helposti pois.
Mulla on muutamia aarteita pöytälaatikossa. Katoavia muistoja siitä, kun olin oikeasti minä.
Mulla ei ole oikeastaan mitään tavoittelemisen arvoista, muuta kuin yrittää olla jotain edes itselleni.
Ja ehkä joskus vielä jollekin toiselle.

Olet aivan hyvä sellaisena kuin olet ja keijukaismainenkin edelleenkin :)
VastaaPoistaKyllä vanhoista tavoistaki sitte pikku hiljaa ropisee osa pois ja siitä sitten ne saadaa kitkettyä pikku hiljaa pois kaikki!
Olet tärkeä aivan varmasti monelle läheisellesi ja sun täyttyy oppii arvostaa itseäs! Olet ihana ja hyvä omana itsenäs! Sen kun vielä itekkin ymmärrät niin alat nauttia! :) <3
Olet just se tavoittelemisen arvoinen, olet pala aurinkoa, tähtiä, sateenkaaria, lintujen vapautta, rakkautta ja meitä, aina. Maailma ei koskaan olis samanlainen, jos sie et olis olemassa. Muista aina se. :) Muista myös ite arvostaa ittees, muuten ei elämä hymyile. :((
VastaaPoistaPärjäile. <3