onnellisuus koostuu pienistä asioista

itse otettu kuva

Me kiivettiin verkkoaidan yli, ylitettiin junarata ja käveltiin pimeän metsän läpi sinne jossa tuulee vähän enemmän ja on viileämpää. Matkalla annoit kätesi tueksi ja mä valaisin puhelimella olematonta polkua. Mä sain varpaani likaiseksi, kun kenkäni täyttyivät hiekasta ja sorasta. Ne ovat edelleen hieman mustat.

Eilen me siis istuttiin korkealla. Pasilan asema ja ohi kolisevat junat olivat katseidemme alla, ja yö sekä pimeys meidän ympärillä. Kaupungin valot venyivät pitkiksi ja Messukeskuksen valot heijastivat taivaalle valoauran tähtien joukkoon. Me löydettiin otava sekä pohjan tähti ja kuunneltiin konsertista kantautuvan musiikin kaikua. Me vain istuttiin siinä betonisella korokkeella, jonkinlaisella tasanteella ja kuunneltiin ja hymyiltiin. Still haven't found what i'm looking for, one love, beautiful day, with or without you ja me vain istuttiin siinä. Siinä oli kaunis hetki. Olin iloinen ja olen vieläkin. Miksi ilo ja onnellisuus on helpommin katoavia tunteita kuin sisimmässä mylläävä tyhjyys? Vähän ennen kello 24 me käveltiin junarataa pitkin asemalle.

Vähään aikaan ei ole ollut niin hemmetin vaikeaa kuin yleensä. Ehkä se johtuu susta tai sitten jostain muusta. Mutta on mun sisällä silti hieman haikea olo. Ehkä siellä on sellainen pieni ikuinen melankolia, semmoinen sinisen värinen. Onhan mun huulilla on usein hymy, mutta sen takana on vakava katse. Sitä ei helposti huomaakaan. Vain tarkat ja viisaat silmät näkevät. Sä olet yksi niistä, joilla on sellaiset silmät.

Nyt on hiljaista. Ja mulla on tosiaan ihan hyvä olla niin kuin mulla oli eilenkin.