tiistai 26. helmikuuta 2013

ÄÄÄÄÄÄÄ

Mun piti nyt jaksaa viimein käydä koulua. Piti nyt viimein olla reipas. Tässä taas ollaan, että poissaoloja kertyy ja olen ihan hukassa.

Ahdistaa niin perkeleesti tuo koulu. Tunnen niin suurta syyllisyyttä siitä, etten saa kokeita tehtyä tai kun joudun olla poissa tunneilta. Haluaisin vain pyydellä anteeksi ja kysyä, että uskottehan te mua, mulla on syy tähän. En ole vain laiska.

Toisaalta mietin, että olenko sittenkin vain laiska ja saamaton. En ole. Menenkö vain taaperoarjen taakse piiloon, koska olen niin laiska. En mene. En kai. Olenko taas liian ankara itselleni?

Haluan suorittaa noita helvetin kursseja, mutta olen niin poikki, koska pitää jaksaa olla skarppina päivästä toiseen. Parisuhdetta täytyisi hoitaa paremmin, lasta täytyy hoitaa hyvin, täytyy muistaa syödä hyvin, pitää käydä urheilemassa, pitää tehdä miljoonittain koulutöitä ja lukea kokeisiin. Rehellisesti sanottuna pystyisin keskittymään vain silloin kun Leo ei ole kotona, mutta en mä sitä halua laittaa joka päivä aamusta iltaan hoitoon.

Kun mä pääsen koulusta klo 15, menen sen jälkeen hakemaan Leon mummolta. Kello on n.16:30 kun päästään kotiin. Sitten syötän Leolle päivällistä, teen mulle ja J:lle ruokaa. Juoksentelen välillä Leon perässä, kun se tekee tuhojaan. Leikin Leon kanssa vaihdan vaipan ja siivoilen. J tulee kotiin ja on uupunut ja leikkii Leon kanssa. Koitan tehdä koulujuttuja ja vahdin Leoa sillä silmällä. Leo haluaa syliin, ja jos menen toiseen huoneeseen se haluaa sinne mukaan. Kun ei pääse niin tulee itku. Olen itsekin ihan uupunut ja lepään ja katsellaan telkkaria. Sitten tulee salkkarit ja katsotaan ne. Sitten alkaa iltapuuhat, pesut ja puurot ym. Sitten Leo laitetaan nukkumaan, klo on noin 21.00. Sitten mulla olisi aikaa kunnolla viimein alkaa opiskella. Ja arvatkaa huvittaako tai jaksanko ajatella mitään muuta kuin peittoa ja tyynyä ja unta. No ajattelen unta ja mieleen tulee painajaiset joita nään jatkuvasti. Teen koulutöitä tunnin tai pari, katson välissä Iholla ja sitten menen nukkumaan ja yöllä näen miten joku kuolee tai tiedän, että minä kuolen tai muuta vastaavaa.

Ja aamulla väsyttää!

2 kommenttia:

  1. voi oot kyl ihan uupunut... mitä jos vaihtaisit vaan aikuislukioon :( toi on kuitenki aikamoista. väsyttävää. vai tuleeko se olee tommosta sit aikuisenakin ku on pieni lapsi ja käy töis? en tiiä. kuulostaa vaan niin raskaalta et pitäs ottaa joku time out !

    VastaaPoista
  2. Oon kyl vähä samaa mieltä kun viulu, tota tahtii on kohta jonkun asteinen burn out edessä :/ tosin kaikki toi on vähä must do -asioita, et aika vaikee paikka. Perhe, koulu, ruoka.. ja sit pitäis viel keksii aikaa harrastuksille ja kavereille. Tsemppiä arkeen, ystävä!

    <3 S

    VastaaPoista