Olen ollut aika huono bloggaaja. Jotenkin mua ärsyttää tämä blogi. Haluan ja en halua kirjoittaa. Tai mua huvittaa ja ei huvita kirjoittaa. Haluaisin tästä blogista kivan, positiivisen ja iloisen blogin, mutta aina kun kirjoitan, kirjoitan vain huonoista asioista tai valitan jostain. Sitten ärsyttää se, että valitan ja myös se, että kaiken pitäisi olla muka aina tosi siistii ja positiivista. Miksi tämä blogi ei vain voi olla, mitä on. Täällä blogimaailmassa usein törmää sellaisiin blogeihin, jotka ovat yleisesti positiivisia ja iloisia ja kun siellä sitten kirjoitetaan negatiivisista asioista, niin sitä pyydellään anteeksi. Miksi sitä pitää pyytää anteeksi?
Mähän olen perusluonteeltani aika negatiivinen tai sellanen pessimistinen. Tai ehkä en vain uskalla olla positiivinen, koska pelkään, että kaikki menee kuitenkin huonosti, joten olen varuiksi pessimistinen. Eli olen pessimisti. Häh?
Pääasia oli se, että haluaisin edelleen tästä blogista sellaisen, joka kuvastaisi sitä, millainen mä olen nyt. Enkä mä oikeasti koe olevani negatiivinen ihminen, vaikka usein huomaankin vain valittavani tai ajattelevani mahdollisimman synkimmällä tavalla. Kai taustalla on vain se pelko kaikesta, joka pidättelee mua olemasta sellainen kuin oikeasti olen.
Nykyään näen joka yö painajaisia. Ne ovat niin sairaita ja hulluja, etten kehtaa melkeinpä kertoa niitä kenellekään. Joskus inhottaa käydä nukkumaan, kun on kolme yötä peräkkäin pelännyt ja ahdistunut unissaan. Kaikista kamalinta on se, että nukun kuin tukki, kun näen jotain kammottavaa unta. En herää koko yönä, jotta uniloppuisi. Tai sitten jos heräänkin, niin tuntuu, että uni jatkuu ja jatkuu. Aamulla mulla on monesti lihakset jaloissa kipeät ja niska jumissa ja tuntuu, etten ole saanut levättyä ollenkaan. Ja olen myöhässä koulusta myös, koska en yksinkertaisesti herää herätyskelloon vaan jossain vaiheessa sitten siihen, että "se olikin unta" ja "vittu...oon myöhässä..."
Mitä mä nyt tekisin tämän blogin suhteen. Olen ollut jo todella kauan sellaisessa horroksessa. Ennen nautin kirjoittamisesta ja osasin kirjoittaa oivallisesti ja hauskasti ja kauniisti ja ja ja. Nyt osaan vain jaaritella. Missä olen minä?

ei sun tarvi pakottaa ittees kirjottamaa. jos et kirjota, niin et kirjota ja sillä selvä
VastaaPoistamullakin on ollu tommosii vaiheita. ja sit on kuiteski halunnu kirjottaa mut ei oo oikee ollu sanottavaa. hankalaa
Kun luen noita vanhoja tekstejäni, niin mietin vaan, et miten joskus sain sellasta aikaseksi. Kun nyt ei suju ollenkaan.
PoistaJoskus on vaikeampi kirjoittaa, eikä sitäkään tarvitse pyytää anteeksi. Se mikä on, se on. Sitä paitsi samoin kuin blogissa saa olla nega, saa myös jaaritella.
VastaaPoistaVälillä yritän vääntää pakolla tekstejä, mutta ne on usein just niitä, joita en halua julkaista. Toisaalta kirjoittaminen on siitä ihanaa, että jos ei huvita kirjoittaa ja sitten vaan kirjoittaa, saattaa tulla vahingossa kirjoittaneeksi oman juminsa auki. :)
Kivaa tätä päivää sinä ihana ja taitava kirjoittaja! <3
Myöhäisiä vastauksia täältä suunnalta:
PoistaTuo pointti jonka toit ilmi, on kyllä täysin tosi, että kun kirjoittaa, vaikkei huvittaisikaan, niin oma jumi saattaakin aueta siinä samalla.
Olet ihana ja sun blogi on yksi mun suosikeista <3
Välistä jokaisella verbaalivoimisteluun taipuvalla on kausia jolloin tuntuu ettet saa millään ilmaistua itseäsi - et edes tavalla joka on se luontaisin. Tai jos saakin,sitä kirjottaa omasta mielestään jotenkin...urautuneesti tai typerästi. Kuitenkaan mistään tälläisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa sillä jos kaikki tekstit syntyisivät aina helposti ja blogi olisi ainoastaan ihana ja kiva, missä silloin olisi särmä? Juuri epätäydellisyys tekee blogista sen jota jaksaa kahlata.
VastaaPoistaMinä voin sanoa blogiasi kauan seuranneena että kirjoituksissasi tulee olemaan aina yksilöllinen karisma ja nautittava luettavuus johon törmää harvoin. Son aivan sama vaikka kirjoittaisit pölypallojen muodostumisesta - tekstisi luetuttaa itsensä aina.
Ja mitä tulee pohdintaasi,mietin itse tänään aivan samaa! Miksi blogini nykyisyys tuntuu olevan täynä negatiivisia asioita iloisten sijaan kun en ole negatiivinen ihminen? Tai olenhan minä(kin) pessimistinen monien asioiden suhteen ja ajattelen usein kamalinta skenaariota aina ensin,mutta kokonaan negatiivinen ei kuvaa myöskään minua.
Olen tullut lopputulokseen että välistä kirjainten sekaan eksyy solmuja joita ei saa auki väkisin vaan ne aukeavat kun et odota - pääasia kumminkin on että kirjoitetaan silloin kun siltä tuntuu,vaikka sitten omasta mielestä liibalaabaa - oman pään selkeytymisen toivossa ainakin minä tätä blogia pidän :)
Sun kommentista tuli tosi hyvä mieli ja se lohdutti, kiitos! :)
Poista