Hiiri

Mulla todettiin viimein virallisesti lukihäiriö. Olen mä jo muutamia vuosia pohtinut, että mun päässä on jotain vikaa, kun en tajua mitään. Siis toisin sanoen lukemani asiat ei mene aivoihin niin, että ymmärtäisin ne. Olen myös toivottoman hidas lukemaan vähänkin pidempiä tekstejä. Esim historia ja yhteiskuntaoppi luettuna oppikirjasta = tuskastuminen ja vittuuntuminen.

Kirjoitetussa kielessä häiriö ei ilmene niinkään paljoa. Ainoastaan esseiden jäsentely ja kirjoittaminen käsin tuottaa vaikeuksia. Olen myös kuulema hidas kirjoittamaankin käsin. Hidas mikä hidas. Koneella kirjoittaminen on puolestaan helppoa kuin mikä.

Nyt mun täytyisi varata aika neurologille tai foniatrille. Lääkärinlausunto maksaa luultavasti noin satasen ellei enemmänkin. Tässä olen jo pidemmän tovin miettinyt, että mistä pieraistaan sellaiset rahat tosta noin vaan. Mutta pakko ne on jostain tyhjästä nyhjäistä, koska ylppäreitä varten haluan kaikki mahdolliset helpotukset, jotka mua voisi auttaa.

Eräässä Leon palikassa on hiiren kuva. Ja Leo oppi sanomaan hiiri. Se on nyt ihan kaikista mahtavin juttu. Meidän pieni poika osaa sanoa ihan oikeita sanoja. Äiti ja hiiri ovat sellaisia. Muutamia kertoja Leo on myös sanonut joo-o, mutta luulen, että se on ollut vielä vahinko. Leo on tajunnut myös, että potalle istutaan ja haluaakin usein mennä siihen istumaan vaatteet päällä. Ilman pöksyjä se ei oikein vielä miellytä vaan silloin on kivempi juosta ympäri asuntoa. Hampaiden harjaus on myös tosi jees.

Kohta mulla alkaa oppitunti, ussan tunti. Äsken kirjoitin enkun esseen "What are taxes for?". Tekemättä on vielä enkun esitelmää varten power point ja muistilappu, äikän essee, ussan ryhmätyö ja matikan läksyt ja enkun läksyt, joita en ole vain tehnyt ajallaan. Lisäksi Kelassa pitäisi asioida, täytyisi käydä hakemassa nettipankkitunnukset ja palauttaa kirjaston kirja. Miten kaikki aina kasaantuu samaan aikaan hoidettavaksi?

Huomenna menen salille ja mahdollisesti myös perjantaina sekä sunnuntaina. Heipparallaa, ussan tunti kutsuu!