Koitan muuttaa olemassa olevaa.
Yritän tehdä asioista toisenlaisia.
Joskus haluaisin olla joku toinen.
"Pilvet liikkuu, minä en", niin se taitaa olla vieläkin.
Suloisen kirpeitä ajatuksia menneestä ja nykyisyydestä.
Odotan askeleita asfaltilla ja vapautta.
Sama virsi: painan paljon, painan liikaa.
Kaipaan kevyttä oloa,
sellaista kaunista oloa,
ylpeyttä siitä, että olen minä.
Syön. Ja syön liikaa, ja sitten en tunne mitään.
Muuta kuin tyhjyyttä.
Syön ja lihon. Sano vain, että olen hyvä tällaisena.
Mutta sitten minä vastaan:
En ole hyvä tällaisena, jos mulla ei ole hyvä olla.
Aina aikaisemmin olen herännyt eloon kevään tullen.
Kevään pitäisi helpottaa,
asfaltin pitäisi helpottaa.
Joitakin kevät oikeesti masentaa. En oo koskaan ymmärtänyt sitä, mut tilastotkin kertoo sen kun keväisin tehdään eniten itsemurhia.
VastaaPoistaJust tänään pohdittiin äidin ja pikkusiskon kanssa tota että kokee itsensä lihavaksi ja haluaa laihtua. Puhuttii siitä, et kun laihduttuaan ei siltikään tunne itseään hyväksi. Niinhän se on, ja oot itse kokenut sen. Elä kituuta itteäs enää<3
vaikka pitää myöntää, että mulla on ollu samanlaisia ajatuksia myös päässä. Ehkä enemmän silleen, että "olis siistiä" olla vähän hoikempi ja saada lihaksia. Mutta kuitenkin laihtuminen on täälläki ollu mielessä... Keväisin tietty kuumottaa kesän ja bikinikauden tulo, ehkä seki vaikuttaa? :)
hali <3
"Sano vain, että olen hyvä tällaisena.
VastaaPoistaMutta sitten minä vastaan:
En ole hyvä tällaisena, jos mulla ei ole hyvä olla. "
Ehkä tärkeintä siis olisikin itse oppia hyväksymään itsensä sellaisena, kuin on? Kun kaikki muut hyväksyy jo, eikä kuitenkaan sairaalloisen lihavasta ihmisestä ole sun kanssa kyse :) En toki sano, että olisi helppo tehtävä.. Mut miten olis aloittaa joka aamu peilin edessä mantraten: "Minä olen kaunis sellaisena kuin minä olen. Minä ansaitsen oman hyväksyntäni" tms? Oon kuullu että sellainen toimii!
<3S
Tuntuu, ettei mua nyt oikeen ymmärretä oikein.
PoistaEmmä haluu hyväksyy itteeni tälläsenä ku nyt oon, koska en tunne itteeni terveeks. Syön,ahmin ja lihon. En tykkää mun kropasta, enkä tykkää siitä et syön niin paljon.
En jaksa kuunnella, että oon hyvä just tälläsenä. Kaikki jatkaa sen sanomista vaikka oisin lihonu 10 kiloa. Täs tilantees tää painonlisääntyminen ei vaan oo hyvä asia. Tää syöminen ei oo hyvä asia. Tiiän sen ite...
Oon lihonu 5kg ihan vaan siks etten hallitse mun syömistä :( oon niin ahdistunu ja stressaantunu yms. ja sit vihaan itteeni etten pysty lopettaa tätä tunnesyömistä. ja pelkään et lihon ylipainoseks ja se pelko vaa lisää syömistä. Ei mitää järkee.