Kun mä tulin raskaaksi, täytyikin olla yhtäkkiä mahdollisimman terve. Raskaus paransi mua monessa mielessä. Leo on parantanut mua monessa mielessä. Usein mä kuitenkin mietin, että miten ihmeessä mä pystyin siihen - parantumiseen. Niin äkkiä, yhtäkkiä. Kaksi kolme kuukautta ei ole pitkä aika. Niin vähän aikaa oli suljetulla osastolla olon ja raskaaksi tulon välillä, vain noin kolmisen kuukautta. Ensin olin valmis kuolemaan ja sitten täytyikin kantaa sisällään toista ihmistä. Vastakohdat vai mitä?
Mietin, että oonkohan mä oikeasti vielä aivan terve. En mä tiedä. En mä luokittelisi itseäni sairaaksikaan. Mulla on silti paljon outoja ajatuksia ja tunteita. En puhu niistä kellekään. Äitinä on niin paljon vaikeampaa olla sairas. Jos siis ylipäätään on jollain tavalla sairas. Helposti sairaus, luokitellaan laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi vanhempien keskuudessa. Ainakin musta tuntuu tältä. Siksi en halua puhua mun asioista muille, vaikka se ehkä saattaisikin auttaa.
Miksi on niin paljon hyväksyttävämpää, että vanhempi sairastaa syöpää tai toipuu suuresta leikkauksesta, eikä voi huolehtia lapsestaan, kuin että vanhempi on masentunut tai sairastaa muuta mielenterveyssairautta, eikä kykene huolehtimaan lapsestaan. Mielenterveysongelmat ovat ehdottomasti edelleenkin jollain tasolla tabu, vaikka niistä koitetaankin puhua avoimesti. Mielenterveysongemainen mielletään usein jotenkin hulluksi. Se on epäreilua.
Mä pystyn kuitenkin huolehtia Leosta oikein hyvin. Mun kauhukuva onkin juuri se, että Leo vietäisiin multa pois sen takia, että olen sairas. Siksi en voi kertoa kellekään, jos mulla on joskus huono olla. Ettei kukaan käytä sitä tietoa mua vastaan. Täytyy olla vahva. Ja se jos, mikä on uuvuttavaa - ajatus, että täytyy olla vahva ja jaksaa. Mun mieliala on vähän laskenut yleisesti tässä muutamien kuukausien aikana. Se voi olla aivan normaaliakin tai sitten ei, en tiedä.
Mä toivuin niin äkkiä. Kun tulin raskaaksi, koko toipumisprosessi, jota olin käynyt läpi jo pari vuotta loppui, mutta sitten toivuinkin itse lisää, pelkästään raskauden avulla ja mielenlujuudella. Mutta samalla tuntuu, että jotain jäi kesken. On kuitenkin ollut aika haastavaa aikaa nämä taakse jääneet vuoden päivät.
En voi myöntää ääneen olevani edelleen jotenkin masentunut. Masentunut on sanana jo jotenkin nolon kuuloinen mun korvaan. Miltä 'masentunut äiti' kuulostaa? Äidithän ovat iloisia, jaksavat tehdä kaikkea - hoitaa kotia ja leikkiä ja olla ihania. Olenhan mäkin ihan ihana kai, mutta ei aina niin iloinen. Ehkä myös kuvittelen taas kerran, että mun pitäisi olla jotain muuta kuin olen, ollakseni normaali ja hyvä äiti.
Mä leivoin tänään pullaa. Hyvät äidit leipoo pullaa. Tai ostaa sitä kaupasta, jos ei jaksa leipoa. Aina ei voi jaksaa.
Kyllä me äiditkin saadaan olla väsyneitä, masentuneita ja rikkinäisiä. Vauva- ym. lehdissä arki näyttäytyy usein niin kovin ruusuisena, mutta ihan taviksia me äidit ollaan. Haluan opettaa tytölleni, että elämään kuuluu hyvät ja huonot päivät, ja että _kaikki_ päivät ovat arvokkaita.
VastaaPoistaUskon, että olemme kaikki parhaimmillamme silloin, kun olemme juuri sitä mitä olemme. Tosin aina itsensä hyväksyminen ei ole helppoa, tiedän sen surullisen hyvin.
Toivottavasti pystyt jollekin puhumaan avoimesti ihan kaikesta. Puhuminen auttaa ja poistaa turhia pelkoja.
Iso voimahali!
Hyvä äiti ei tuoksu pullalle, vaan asettaa rajoja ja tekee lapselle parhaaksi. Vaikka lapselle tulis paha mieli, kun ei saakaan sitä pullaa.
VastaaPoistaSä oot hyvä äiti, mä tiiän sen.
Ja kyllä, se oli ihan pikainen ihmeparantuminen minkä sä koit, ja sitä sopiikin miettiä että oliko se koko prosessi siinä vai jäikö jotain ehkä vielä kytemään?
En myöskään tiedä, paljonko tapaat ystäviä ja teet oikeesti voimauttavia asioita. Ite oon tainnut stressata itteni tappiin asti tässä syksyllä, ja tajusin tänään, että täytyy muistaa myös tehä niitä voimauttavia juttuja. Mitä semmoset jutut on sulla? Lisää niitä sun viikottaiseen toimintaan. Ehkä se jo vähän kohentaa oloa. En sano, että sillä lailla parantuu masennuksesta. Mutta ehkä sä et olekaan masentunut, vaan vielä puolikuntoinen, toipilas..joka on kuitenkin menossa eteenpäin, ei taaksepäin!
KOHTA on tää mun kakka ajanjakso ohi, sitten mä tuun voimauttamaan sua, jookos <3 hali