tiistai 18. syyskuuta 2012

Kääntöpuolet


Tuntuu, että tosi moni on taas raskaana. Bongailen raskausmasuja kulkiessani ulkona. Söpöjä masuja, oi, voi, voi. Blogeihin tulee postauksia masuista ja neuvolakäynneistä sekä syntyneistä mussukoista. Ihania masuja ja vauvoja.

Voi, kumpa mullakin olisi taas se masu. Jotenkin se tukala olo, joka piinasi loppuraskaudessa unohtuu, ja pieni vauvakuume nostaa päätään. Tai pikemminkin ehkä raskauskuume. Ei toista vauvaa meille vielä, se olisi liian rankkaa. Lisäksi koulu tulisi saada nyt loppuun. En mä tähän tilanteeseen tai tässä vaiheessa oikeasti haluaisi toista lasta. Voisin olla ainoastaan raskaana, jos se olisi mahdollista. Raskaana sillä tavalla, että olisi vain hyvä olo, ei närästystä tai kipuja. Se masu olisi kiva, sellainen sopivan iso.

Johtuukohan tämä raskauskuume, siitä että Leo ei olekaan enää mikään pieni vauva. Hän osaa jo vaikka mitä, ja onhan hän jo kohta vuoden. Nyyh, vuoden - sinne meni vauva-aika.

Kai tämä on vain sitä, että vauvavuosi on takana päin ja loppu ihan pian... Haikeaa, mutta jokainen vaihe kestää oman aikansa. Pohdin tänään myös sitä, että ehkäpä pieni mielialanlaskuni saatta johtua osaksi juurikin tästä asiasta. Leo ei ole enää samanlainen vauva, joka meille syntyi lähes vuosi sitten. Hän on toki sama lapsi, muttei samalla tavalla kiinni minussa kuin silloin. Omaa tahtoa löytyy ja se ilmoitetaan kuuluvalla äänellä, sylissä pyörähdetään vain tovin verran. Rauhalliset iltaimetykset ovat vain kaunismuisto. Se ihana vauvantuoksu sekä se näky, kun pikkuinen nukahtaa rinnalle, ovat ihania muistoja siinä, missä muutkin. En ole yhtä korvaamaton kuin ennen. Kyllähän se harmittaa, ja tuntuu haikealta, mutta ei ylitsepääsemättömältä.

Odotankin jo innolla, että päästään perheen kesken esimerkiksi uimaan, retkelle busseilla ja ratikoilla - niin että poika ymmärtää, askarrellaan ja ennenkaikkea jutellaan. Rakennetaan majoja, leivotaan pullia ja pipareita, tanssitaan ja pelataan pelejä. Haaveilen jo kaikesta, mitä ei vauva-aikana vielä voinut puuhata. Kolikolla on tosissaan kääntöpuolensa.

7 kommenttia:

  1. Oletteko vielä J:n kanssa yhdessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÖÖ,häh?:D Eikö tästä postauksestakin jo huomaa, että me ollaan yhdessä.

      Poista
  2. Voiku voisin antaa tän masun sulle lainaan hetkeksi :) Tekisin sen mielelläni. Tuntuu että jokainen oviaukko on liian pieni mulle ja rappusia ei oo enään kiva kävellä ylös-alas. Ja peilikuvasta olisi kivempi katsella "normaalia" masua. T: Krista

    http://wewilldowhatwewanttodo.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kaipaat itsekin sitä, kun synnytyksestä on mennyt jonkin verran aikaa:D Hehe

      Poista
  3. Moikka, löysin vasta sun blogin. Mutta, meillä on tosi samanikäiset pojat! Jokos siellä haparoidaan askelia? vai noustaanko seisomaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloin teidän Leevi on syntynyt? Leon synttärit on 1.12:) Kovasti tuo jo harjottelee kaikkea. Tällä hetkellä osaa nousta seisomaan tukeavastan ja yhdellä kädellä pitää kiinni. Usein menee kans sellaseen karhukävely-asentoon ja siitä koittaa nousta pystyyn, muttei kyl oo onnistunut vielä:D

      Poista
    2. Leevi on syntynyt 3.12 yöllä, ei ihan kerinny tohon 2.12 :D Mutta täällä kävellään!! Ihan hirveän nopeeta tuo on kehittynyt. Se on nii ihanan näköstä kun toinen oikeen yrittää kontata ja nousta pystyyn vaikkei vielä onnistu :D

      Poista