hei, mulla on nilkat!

Nyt vasta aivan selvästi tajuan, kuinka turvoksissa mä oonkaan ollut monen monta kuukautta. Nimittäin mun jalkapöydät ja nilkat eivät ole näyttäneet näin pieniltä varmaan puoleen vuoteen. Eilen hämmästelin iloisena suureen ääneen, kuinka kapeat nilkat mulla oikeasti onkaan. Pienet on ilot. Jaloista mulla ei ole kuvia, mutta sormista on.

kesäkuussa

marraskuun lopulla

Mahakin on pienentynyt parissa päivässä ihan kohtuullisesti. Löllö se on edelleen ja pömpöttää, muttei ole enää niin jätti kuin esimerkiksi viikon alussa. Sormetkin ovat kaventuneet huomattavasti marraskuusta, mutteivät vielä aivan normaaleiksi (tuollaisiksi kuin kesäkuussa) kuitenkaan.

Vaa'alle tekisi mieli nousta, mutten tosiaankaan uskalla tai haluakaan. En osaa yhtään arvioida, mitä painan tällä hetkellä. Luultavasti ahdistuisin ja vähän masentuisin ja alkaisin panikoida, jos kävisin tsekkaamassa luvun. Eihän sillä painolla ole oikeasti edes väliä, mutta silti... Pääasia olisi oikeastaan saada entiset vaatteet, lähinnä farkut ja housut, mahtumaan mahan kohdalta ja reisistä päälle, oli se paino sitten, mitä tahansa.

Ruokahalua mulla ei ole tällä viikolla ollut juuri ollenkaan. Outoa, koska ennen synnytystä teki mieli syödä vaikka mitä ja koko ajan. Mulla ei nyt vain tule nälkä. Tai jos tuleekin niin ei tee todellakaan mieli syödä yhtään mitään. Kaikki ruoka vain ällöttää. Täytyy kuitenkin väkisin saada jotain syödyksi maidontuloa ajatellen.

Mutta nyt hipsin suihkuun kaipeine nilkoineni!