Nuori mies soittaa pianoa päivästä toiseen. Hän soittaa haikeita sävelmiä. Piano on puinen ja pölyyntynyt. Kirjahyllyssä on tummuneissa hopeisissa kehyksissä kuva menetetystä rakkaasta. Laihtuneena mies soittaa samaa kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan. Hän ei nuku. Hän ei syö. Hän ei pysty. Kerta toisensa jälkeen hän unohtuu lohtua antavien sävelten sekaan. Äiti katsoo ovelta. Kyyneleet silmissä hän siirtyy poikansa viereen. Ei sano sanaakaan. Kuuntelee vain. Miettii, kuinka kaunista, miettii, kuinka surullista. Kun hän sulkee silmänsä, kyyneleet valuvat hitaasti poskia pitkin. Ja kun musiikki sammuu hän halaa poikaansa. Ja kuiskaa hiljaa korvaan: "Minä rakastan sinua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti