torstai 12. toukokuuta 2011

is there beauty from pain? i don't think so


Mä en voi kirjoittaa tänne tästä, mitä nyt on käynyt. Se on liian vaikeaa, henkilökohtaista, loukkaavaa ja satuttavaa.

Mä olen kamala ihminen. Täysin typerä ja ajattelematon ja naiivi. En ole tehnyt mitään tätä tarkoituksella. En ole tarkoittanut satuttaa yhtään ketään. Sitä ei kuitenkaan usko ne osapuolet, joita mä olen loukannut ja satuttanut hyvin syvästi. Mä saan paskaa niskaan monesta eri suunnasta, se on oikein. Uskon, kuitenkin ettei kukaan edes ymmärrä kuinka paljon mä vihaan itseäni tämän takia. Kukaan ei käsitä miten inhoan katsoa itseäni peilistä, miten pystyn olemaan minä.

Jos joku ajattelee, etten mä välitä tai että olen tehnyt tämän kaiken tahallani. Jättänyt kertomatta asioita tahallani ja salannut asioita, hän ajattelee väärin. Jos joku ajattelee, etten mä kadu tai syytä itseäni tai ole moksiskaan koko tilanteesta tai luulee että tämä olisi mulle helppoa, hän on täysin väärässä.

Mun on kuitenkin turha sanoa yhtään mitään, koska kukaan ei usko mua. Kukaan ei usko että mä välitän. J ei usko että mä rakastan.

Voin melkeen vannoa, että mä syytän ja vihaan itseäni kaikista eniten. Monet vihaavat mua nyt paljon, hyvin hyvin paljon. Mä olen monen silmissä paska ja hirveä ihminen. Niin olen omissanikin silmissä. On ihme, etten ole jo silponut käsiäni kamalaan kuntoon. Aikaisemmin mä olisin tehnyt niin jo paljon paljon pienemmästä asiasta. Nyt mä en tiedä, miten pystyn kohtelemaan itseäni hyvin. Mä koen niin suurta itseinhoa ja ahdistusta, että mun on melkein pakko viiltää joku päivä

Tällä hetkellä en voi tehdä mitään... muuta kuin pyytää anteeksi ihmisiltä joita mä olen loukannut. Se tuntuu niin mitättömältä ja pieneltä teolta, mutta se on kaikki mitä voin tehdä. Ihmiset antavat anteeksi jos antavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti