Taas postailen keskellä yötä. Ahdistaa kamalasti ja oon surullinen. Mulla on tosi ikävä mun kaveria, sitä joka nukkui pois. Havahduin tänään päivällä bussissa, että hän on oikeasti poissa. Joskus sen vain tajuaa yhtäkkiä selvemmin, vaikka asian on tiennyt koko ajan.
Haluaisin joku päivä mennä käymään I:n haudalla, mutta kun se ei ole ihan lähellä niin en varmaan pääse sinne vielä vähään aikaan. Muistan häntä usein kynttilällä ihan vaan mun huoneessa. Mä uskon, että se tietää, että mulla on ikävä sitä. Jouluaattona aion viedä kynttilän I:lle meijän kirkon muistolehtoon. Olen niin vihainen, että tällaista tapahtuu. Miksi nuoren tytön täytyy mennä pois tällä tavalla. Elämä on epäreilua. Maailma on julma ja täynnä pahoja asioita. Totta kai hyviä asioitakin löytyy, mutta miksi tuntuu siltä, että pahoja asioita tapahtuu enemmän?
Chisu - Yksinäisen keijun tarina
Suomessa oli kyllä kieltämättä viimeiset päivät niin kylmä, että halusin vaan äkkiä pois!
VastaaPoistaVoi, paljon voimia! En voi edes kuvitella, miltä susta tuntuu.. Maailma tosiaan on välillä käsittämättömän epäreilu.
Kiitos♥ aika huonossa kunnossa mun hiukset on yhä, mutta vahvenee koko ajan.
VastaaPoista