Krooninen inspiraationpuute. Turhauttaa. Tätä on jatkunut jo noin vuoden verran. Pakkohan se on nyt myöntää, että sairaana ja masentuneena kirjoittaminen sujui niin paljon paremmin. Luova kirjoittaminen, sellainen... mun tyylinen kirjoittaminen.
En tykkää kirjoittaa vain arjesta ja kertoa siitä, mitä teimme tai mitä ostin. En saa siitä juuri minkäänlaista mielihyvää tai tyydytystä, vaan turhaudun pidemmän päälle. Se ei tunne ollenkaan omalta. Olen nyt kokeillut vaikka minkälaista tyyliä, mutta nyt tiedän tyylini ja se on mikä on. Runollinen? Kuvaileva? Vertauskuvannollinen? Haikea tyyli? Outo tyyli? Tiedä häntä, mutta sellainen mun näköinen tyyli.
Luin vanhoja tekstejäni täältä blogista vuodelta 2010. Olen kirjoittanut viisaita juttuja. Joskus mietin edelleenkin samalla tavalla. Välillä hämmästyn, miten hyvin olen osannut ilmaista tuntemukseni sanoin. Pääsen tekstieni kautta siihen samaa tunteeseen, joka mulla oli kolme vuotta sitten. Se on outoa.
Nykyään en pääse kuin siihen, että painan teksin luonnoksiin ja suljen koneen. Eihän tässä kukaan sairaaksi toivo vain kirjoittamisen takia, mutta voi paska, kun tuntuu niin vaikealta vain antaa blogin olla.
Tahdon kirjoittaa. Tahdon kirjoittaa omia juttujani omalla tyylilläni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti