Jos vihdoin saisin aikaan jotain uutta

Ajattelin muuttaa mun blogini tyyliä, jos tyyli on tässä yhteydessä oikea termi käyttää. Jos mun blogia haluaa jotenkin kategorisoida niin alunperinhän tämä blogi oli laihdutusblogi, itseasiassa syömishäiriöblogi, mikä lie. Sitten tästä muotoutui päiväkirjamainen ahdistuksen ja ajatuksien purkamispaikka, sitten odotusblogi ja sitten äitiysblogi unohtamatta kuitenkaan aikaisempia luokituksia.

Miten luokittelisin blogini tällä hetkellä? Eihän se lokerointi ole tärkeää, mutta koska musta on tuntunut pidemmän aikaa, että tämä blogi ei ole sellainen, millainen haluaisin sen olevan. Tottakai äitiys ja sellainen vauva/taapero/lapsiblogihan tämä on väistämättäkin, koska aihe on mun arkea, mutta en ehkä tykkää itse kirjoittaa siitä, koska tosiaan se on mun jokapäiväistä elämääni täysipäiväisesti. Ei mikään harrastus tai ajanviete vaan elämää ylipäätään. Tykkään toki lukea muiden lasten ja äitien juttuja, että siinä mielessä kiva, että muut kirjoittelevat niistä. Oma juttu se ei taida olla, kuin vain ohi mennen. Tai ainakin nyt tuntuu tältä.

Haluaisin enemmän keskittyä liikuntaan, hyvään ruokavalioon ja sellaiseen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasapainon löytämiseen täällä blogin puolella. Olen pitänyt käsin päiväkirjaa fiiliksistäni ja tavoitteistani ja ajatuksista tähän aiheeseen liittyen, niin ajattelin, että miksipä en siirtäisi sitä touhua tänne, kun kerta blogin idea ja ylläpito ylipäätään on ollut vaaka-laudalla.

 Joten tällaista varmaan täällä tullaan kuulemaan useammin. Ja viimein teen tälle ulkoasullekin jotain. Aion varmaankin kirjoitella mulle tyypillisiä mietteitä, runoja, mitä ne nyt ovat. Mulle ne ovat vaan kauniita asioita kirjoitettuna, tiedätte varmaan, mitä tekstejä tarkoitan? Se on mulle ominainen tapa käsitellä jotain mulle tärkeää tai vaikeaa tai ihanaa asiaa.

Pääpaino täällä voisi olla tosiaan nyt mun hyvinvointi. Tavoitteena mulla olisi saada lihasta ja kiinteämpi kroppa, mutta ennen kaikkea olla terve mieleltäni ja kropaltani. Nyt olen ollut niin stressaantunut, etten muista pestä hampaita tai meikkejä iltaisin. Nukun pommiin, koska luen yöisin ja kun pitäisi mennä nukkumaan, en saa unta. Ja stressi on saanut mut ahmimaan, kuten olen kertonut. Ja se ahdistaa todella paljon, lisäksi se masentaa, kun painoa tulee, kun ahmii/syö tunteisiinsa.

Ihanaa, että alkaa kesäloma ja mulla on aikaa perheelle, itselleni ja toki ylppäreihin lukemiseen. Mulla on jo moni postaussuunnitelmia tähän parempi hyvinvointi -aiheeseen. Nyt kuuntelen Scandinavian music groupilta mustarastas lauloi ooh la laa ja omenankukan terälehtiä keitän vaniljateetä.