Pyöreitä ja puolikkaita

En ole ehtinyt kirjoittaa noin yhdeksään päivään. Anteeksi tämä hiljaisuuteni. Millaisia postauksia tykkäisitte lukea mun omien ajatusten, tunteiden ja kuulumisten ohella? Onko jonkinlaisia toiveita? Koko blogin ideana oli alunperin olla paikka purkaa mun tunteita ja ajatuksia - sellainen oma henkireikä, mutta vähitellen olen alkanut jollain tasolla ajatella, että kirjoitan sekä itselleni että myös lukijoilleni. Joten ehdottakaa ihmeessä postaustoiveita, jos sellaisia tulee mieleen!

Tähän yhdeksään päivään on mahtunut muun muassa äidillä ja iskälle yökyläilyä pariin otteeseen ja omien synttäreiden juhlintaa kolmeen kertaan. Tätini kanssa kahviteltiin ja kakuteltiin jo viikko sitten perjantaina, keskiviikkona tehtiin ruokaa äidin, isän, veljen ja tädin kanssa ja katsottiin New Year's Eve -elokuva, jonka sain veljeltäni lahjaksi. Viime perjantaina, oikeana synttäripäivänäni, juhlittiin ystävien kanssa meillä ja mentiin Fredan Tivoliin.

Tuntuu kivalta olla 20-vuotias - tuntuu vanhalta ja samaan aikaan vielä tosi nuorelta. Leokin täyttää pian jo 5 kuukautta. Ihan hullua, miten aika meneekin näin nopeasti. Kohta olen ollut äiti jo puoli vuotta. Ennen vuosi oli pitkä aika tai se ainakin tuntui siltä, mutta nyt se ei ole enää mitään. Miksi aika juoksee niin nopeasti? Jossain vaiheessa kelpaisi vähän hengähtää ja miettiä, mitä on saanut kuluneiden vuosien aikana aikaan.

Mitä mä sitten olen saanut aikaan 20-vuodessa? Olen saanut hyvän ja turvallisen lapsuuden ja mukavia ja hauskoja lapsuusmuistoja. Käynyt päiväkodissa ja saanut toisella luokalla hymypatsaan. Suorittanut peruskoulun hyvin arvosanoin. Päässyt lukioon ja ahkeroinut niin kovasti, ettei voimatkaan enää riittäneet. Sairastunut monen asian yhteisvaikutuksesta syömishäiriöön ja masennukseen. Saanut hauskoja muistoja lukioajoilta, sekoillut hyvällä ja huonolla tavalla ja saanut ihania ja arvokkaita ystäviä. Olen tehnyt monet iloiseksi ja onnelliseksi, surulliseksikin. Olen tavannut miehen, johon oikeasti itse ihastuin ensin, rakastunut, aloittanut sairauksista toipumisen ja tullut raskaaksi. Lähes parantunut ja synnyttänyt pojan. Muuttanut omaan asuntoon J:n ja meidän poikamme kanssa.

Tulen toimeen omillani. Suoritan lukion loppuun ja opiskelen ammatin. Olen hyvä äiti, tytär, ystävä, tyttöystävä, ihminen. En olekaan huono, niin kuin joskus ajattelin ja luulin.

Tähän mennessä olen saavuttanut ja saanut jo noin paljon asioita - joten mitä kaikkea seuraavat 20 vuotta tuovatkaan tullessaa. Elämä on hassua - välillä huonolla tavalla, mutta nykyään useimmiten hyvällä tapaa.