perjantai 20. huhtikuuta 2012

osaan ja vihaan

Vihaan perunoiden kuorimista ja imurointia. Olen laiska, myönnän sen. Vihaan myös lumessa rämpimistä vaunujen kanssa ja painavien kauppakassien kantamista hikihatussa. Olen myös kovin tempperamenttinen ja itsepäinen.

Mutta on todella hauskaa, kun voi uudistaa vaatekaapin sisältöä ja näyttää omasta mielestäänkin ihan kivalta. On ihanaa, kun Leo hymyilee ja nauraa. On ihana tunne kun hän painaa päänsä rintakehääni vasten. Rakastan myös leipomista ja uusia Ikean astioita. Kevät on kivaa aikaa, vaikka maassa onkin paljon koirankakkaa.

Mä vihaan riitelyä, vaikka sitä tulee harrastettua aika ajoin. Minulla ei ole kärsivällisyyttä riittävästi. Tiedän, että osaan loukata toista pahastikin, jos haluan. En pidä itsessäni näistä tiettyistä piirteistä, ja haluaisin muuttaa niitä. Inhoan myös sitä, kun en osaa tehdä päätöksiä. Miksi on niin vaikeaa valita tai sanoa kyllä tai ei?

Osaan sopia riitoja ja pyytäää anteeksi, en ole pitkävihainen. Osaan erottaa oikean ja väärän, ja myönnän virheeni. Olen mielestäni rehellinen, vaikka valkoisia valheita olenkin päästänyt suustani.

Mun mielestä on ihana tunne rakastaa ja saada vastarakkautta. Jos löytää sellaisen ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa, niin siitä pitää pitää kiinni kaksin käsin. Niin olen kuullut sanottavan. Onko se totta? Luulen, että vaikka rakautta olisi, niin aina ei ole parasta pitää lujaa kiinni. Joskus se ote saattaa alkaa vain sattua. Mutta miksi päästää irti, jos rakkautta kuitenkin on?

Olen hyvä jossittelija.
Aina se ei ole hyvä asia.


En usko kohtaloon enkä siihen, että jokaiselle on olemassa vain yksi ja ainut kumppani. Rakastumisessa on toki kyse kemiasta ja henkilöiden välisestä vetovoimasta, mutta siinä on myös paljolti kyse tuurista. Siitä millainen elämäntilanne kummallakin osapuolella on - onko tilanne sopiva parisuhteelle? Rakastumisen jälkeen suhde vaatii hoitoa ja omistautumista. Se, että kummankin elämät ovat mallillaan parisuhteelle, ja se että he sopivat täyttämään toistensa tyhjät palat omista elämänkokonaisuuksistaan, on tuuria ja onnekkuutta.

Onni ei ole ikuista, muuten emme edes tietäisi, mitä onni on. Onnea tulee aina lisää, ja omaan elämään sitä saa ainoastaan tekemällä jotain sen eteen. On ihan totta, että jokainen on oman onnensa seppä.

Osaan antaa anteeksi ja olla sovussa, mutta vihaan sitä että meillä on ehkä niin huono tuuri.

4 kommenttia:

  1. Vauva-aika on rankkaa erityisesti parisuhteelle. Olen kuullut sanottavan, ettei vauvavuonna pitäisi erota. Silloin ei oikein osaa/jaksa/pysty rakentamaan parisuhdetta, sen aika tulee myöhemmin.

    Lempeyttä ja valoa päiviisi! Iso halaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mek yritetään parhaamme mukaan pysyä yhdessä. Rakkautta kun on. Kahdenkeskinen aika on vaan kortilla, mutta pienistä hetkistä pitää koittaa nauttia.

      Halaus takaisin <3 Ja kivaa kevättä!

      Poista