Mulla oli jokunen aika sitten pieni flunssa, joka tarttui myös poikaan. Toinen oli ihan tukossa ja räkää täynnä. Onneksi nyt ollaan jo parannuttu. Sain myös toisen rintatulehduksen ja koomailin kuumeisena taas pari päivää. Ollaan J:n kanssa ja perheitten avulla järjestelty paikkoja asunnossa. Uusi vuosikin tuli ja nyt elelläänkin jo vuotta 2012.
Vuosi 2011 oli tavallaan käännös mun elämässä. Olen monta kertaa miettinyt, miten 'värikäs' vuosi mulla olikaan. Siihen mahtui niin paljon, asioita laidasta laitaan - hyviä, ihania, mahtavia ja huonoja ja inhottavia. Vuosi ei oikeastaan ollut hyvä eikä huono eikä loistava tai kamala. Se oli merkittävä. Alkuvuonna olin kädet viiruja täynnä, baarissa meno päällä ja huolia täynnä, mutta silti jotenkin huoleton. Loppuvuonna mulla olikin jo poikavauva sylissä. Siinä kymmenessä kuukaudessa ehti tapahtua paljon muutosta. Muutoksia asioissa, ajattelutavoissa, minussa itsessäni, yleisesti elämässä.
Koen kasvaneeni todella paljon yhden vuoden aikana. Tällä kertaa en koe kasvaneeni fyysisesti vaan henkisesti. Vaikkakin yli puolet vuodesta vaaka näyttikin enemmäin kuin koskaan.
Vanhat ongelmat ja huolet eivät ole vielä tyysti ohi, mutta olen päässyt aivan hurjasti eteenpäin siitä, mitä oli pari vuotta sitten. Tällä hetkellä musta tuntuu, että mulla on jotain tai siis mulla on paljonkin kaikkea, mitä odottaa ja mitä tulee olemaan.
Kirjoitin vuoden 2010 viimeisenä päivänä näin: "Vuosi 2010 ei ollut muutoksen vuosi niin kuin toivoin vuosi sitten. Se oli pikemminkin tie muutokseen. Tällä kertaa toivon, että tulevana vuonna mä opin entistä paremmin tuntemaan itseni. Toivon, että saan elämäni sellaiselle mallille, että se tuntuu vähän enemmän elämältä. Lähden liikkeelle pienin askelin, kuljen eteenpäin vaikka etana vauhtia, mutta kuljen kuitenkin. Olen varma, että ensi vuodesta tulee parempi."
Ja niin siitä tulikin. Vuosi 2011 oli muutoksen vuosi.
Toivon että vuodesta 2012 tulee minun muutoksen vuosi, mutta alkuunpääsy on hirvittävän vaikeaa kun ei tiedä mihin suuntaan asioita muuttaisin..
VastaaPoistaonneksi tätä vuotta on kulunut vasta 9 päivää! sulla on paljon aikaa oivaltaa se, mihin suuntaan asioitten kuuluu mennä:))
VastaaPoistavastauksena sun kommenttiin mun 2. uusimpaan postaukseen:
VastaaPoistamusta tuntuu, etten oo ite ees uskaltanu kertoo niin kauheesti asioista, ku välil mietin onko se sun korvissa vaan "pikkuasioista vinkumista". sulla on itelläski niin paljon ajateltavaa, ku sul on vauva ja parisuhde, jotka vaatii nyt paljon aikaa.
samat sanat, mä mietin sua myös tosi usein, vaikkei ees soitella kovinka paljoo. ja ite oon ajatelu asian niin, et sul on nyt kiireitä (kuten on mullaki toisinaa tietty:) niin et ei nyt vaan nähä niin paljoo, ku voitas nähä jos sulla ei vaikka olis vauvaa. mut musta on ihanaa nähä ees sillon n. kahen viikon välein, ja hengaa, vaihtaa kuulumisia ja olla vauvan kanssa. toisinaan mietin et miten sä ite jaksat, ku sul ei oo aikaa itelles saatika kavereille nyt täl hetkel _samallailla ku ennen_. mut semmost se on, just nyt etusijalla on vauva ja niin sen kuuluukin olla. :) ja se vauva on kyllä niin sulonen tapaus että <3 ja sie oot iha mahti äiti!
ja siitä viel et äläö nyt ota ressii ettet oo kyselly tarpeeks mun kuulumisia. et niinku aikasemmin tossa mainitsin, niin en mäkää oo niit kuulumisii sillai yrittänykkää tuoda esille kauheesti.:)
nähään kenties perjantaina, jos se onnistuu vaa!<3 mä pääsen vast kolmen aikaa, mut voin heti siit olla. :)