Mä kylläkin aloin tulla jo vähän kipeäksi siitä, että ruoka ei maistunut. Suuhun alkoi tulla aftoja jonkin vitamiinin puutoksen takia, huulet olivat valkoiset, päätä särki usein, väsytti ja itketti eikä vatsakaan toiminut yhtään. Joten hyvähän se on, että ruoka menee alas. Voin nyt paljon paremmin. Siltikin mielessä on ajoittain haikea toive siitä, kumpa ruokahalu ei olisikaan palannut pitkään aikaan. Paino olisi pudonnut.
Mä olen laiskuuteen taipuvaa sorttia ja olen myös hyvin mukavuudenhaluinen. En tosiaan jaksa lähteä vaunulenkille paskalumisateeseen tarpomaan hankeen silmät sirrissä. Silloin kun olisi aikaa liikkua, niin sohva ja tv houkuttelee paljon enemmän kuin lenkkipolku taikka kuntosali. Kun tekee mieli makeaa niin ensimmäisenä ei tule mieleen ottaa hedelmää tai marjoja vaan suklaata sen täytyy olla. Annan lähes aina itselleni periksi herkkujen suhteen: "No kyllä tänään voi..." -tyyliin. Huono itsekuri, voivoi. Miten sen karkottaa? Olen toivottoman perso makealle.
Haluan repiä jostain itselleni motivaatiota aloittaa säännöllisen liikunnan ja jättää päivittäiset liialliset herkuttelut väliin. Joku pari palaa suklaata tai pari karkkia päivässä ei haittaa mitään, mutta puoli suklaalevyä on jo liikaa.
Voiko ex-syömishäiriöinen olla uskottava sanoessaan, että aikoo tavoitella vain terveellisiä elämäntapoja ja siinä samalla karistaa ehkä muutaman kilon. Toivottavasti...
Koska mulla on tavoitteena olla terve! Tässä pari hyvää syytä siihen - kulta sekä pikkukulta<3:
Aww mun sydän suli tolle kuvalle, ihana ;__; <3
VastaaPoistaMäkin monesti mietin että kui uskottava mä oon, ku oon sanonu juuri samaa: terveellinen elämä ja pieni painonpudotus.
Kuulostaa varmasti monen korvaan, että oon luisumas takaisin anoreksiaan. Niin. En tiedä.
=)<3 niin söpö kuva tuli kyl nappastua!
VastaaPoistanii i, voiko meillä sit olla mahollista se, että se painonpudotus jää siihen pieneen painonpudotukseen, koska siitähän se sairastuessakin lähti.
mut jotenkin uskon, että jos ajatusmaailma on oikeesti terve, ja niin kauan kun tiedostaa sen sairaan osan itessään, niin ei sairastu uudestaan.
on tosi ärsyttävää, että jos ex-anorektikko (nykyään normaalipainonen bmi lähes 23) haluaa vähän kohottaa kuntoa tai pudottaa muutaman kilon, niin heti ajatellaan, että nyt se alkaa näännyttää itteään yms. tottahan se on, et se siin on vaarana, mut en tiiä...
Hei minna:) tein uuden blogin poistamani tilalle:) eli oon täällä taas:)
VastaaPoistaheei! kivaaa=)) alan seurailee! laita kuva teijän pikkujätkästä:p
VastaaPoistaJuu laitan:)
VastaaPoistaMul on Minna ihan sama ongelma, sohva ja telkku ja suklaalevy... Damn! :D
VastaaPoistaHelpointa laiskalle on pitää huolta siitä, ettei kotona ole yhtään suklaata. Et kuitenkaan jaksa lähteä sitten kauppaan asti ostamaan sitä ja nappaat sen hedelmän kitusiis siitä pöydännurkalta ;) Tai jos suklaanhimo käy nii suureks et on pakko lähtee kauppaan, ni siinhä tulee jo pikkase "hyöty"liikuntaaki! :D
Mut sun pitää tietty olla varovainen, mitä painonpudotukseen tulee, etkä saa antaa sen sisäisen pienen pirun päässäsi innoita mahdollisesta kilon tai toisen putoamisesta, ettet pääse taas laihdutuksen makuun. Mut kyl mä uskon et voit päästä tohon tavoitteeseen mikä sulla on :) Terveelliset elämäntavat.
Terkkuja etelästä <3 S