pala kurkussa

Mua ahdistaa ihan helvetisti. Mua ahdistaa, kun vaatteet puristaa ja maha on turvonnut ja täynnä ilmaa. En mä epäile, etten kestä sitä, kun maha kasvaa. Jos ainut paikka olisikin se maha, joka kasvaa niin kaikki olisi ihan hyvin. Mutta mä oonkin melko varma, että tulee olemaan helvetin vaikeeta, kun huomaan, että myös jokainen muukin paikka kasvaa: reidet, kasvot, käsivarret, takapuoli.

Mua ahdistaa niin vitusti. Tuntuu, että oon nyt jo niin läski ja löllö ja pullaposki ja melko ruma. Pelkään, että olen koko raskausajan kauhea tankki ja rumannäköinen ja synnytyksenkin jälkeen sama rata jatkuu ja kilot ei lähde pois ja ja ja...

Syöminen ahdistaa, mutta mä pakotan itseni kuitenkin syömään. Se onnistuu ihan hyvin. Mun on pakko tehdä suunnitelmia ja listoja liittyen ruokaan ja urheiluun. Mieleen palautuu syömishäiriöajat, mutta mun on pakko - että saan jonkun mielenrauhan. Mulla on pakko olla joku suunnitelma, jota noudatan - kontrolli ja hallinta.