taukoja puheessa ja sellaista harmaata harsoa
musiikki pauhaa korvissa ja silmissä sumenee
kurkkuun nousee nestettä ja hymy huulilta pyyhkiytyy
vessanpöntöstä
alas.
maatessani sängyssä huomaan joskus
pieniä valon säteitä verhojen välistä.
välillä saan sydämellisiä sanoja selkääni
ja viileitä suudelmia suulle ja poskelle
unissa näkyy nykyään vähemmän kauheuksia
mutta mielessä on edelleen sota,
todellisuus on normaalia
ja ystävät pitävät kädestä
jos voitaisiin, niin avattaisiin verhot kokonaan,
niin että nähtäisiin aurinko kaikessa kauneudessaan.
Ihana! <3
VastaaPoista