Selkäranka koskettaa penkin selkänojaa. Melkein. Toiveeni on olla yhtä penkin kanssa. Upota siihen. Aivan kuin minua ei edes olisi. Kun ajetaan rautatientorilta mukulakivikatua pitkin kaisaniemeen, linja-auto alkaa tanssia omaa tanssiaan. Hyi, miten inhottavalta sen tuntuukaan. Se, kun vatsamakkarat värisevät ja tärisevät. Kaikki tämä saa minut voimaan pahoin. Ylös meinaa tulla juuri äsken syödyt nuudelit.
...Anteeksi Kaikki Valtias. Anteeksi, että uhmasin Sinua. Minulla oli vain niin kova nälkä, (tai ehkä olin vain ahne) ja nuudeliravintolan nuudelit ovat todella hyviä. Oletko maistanut? Ai et ole... No mutta, anna minun olla nyt rauhassa. Uskoudun, minä lupaan, että uskoudun sinulle huomenna ja ylihuomenna ja tästä eteenpäin enemmän kuin koskaan. Olen sinulle parempi kuin koskaan.
Minusta tulee pieni ja selkärankani uppoaa penkin selkänojaan. Minä lupaan.

Älä lupaa. :(
VastaaPoistaKiitoksia, se ei kyllä oo mikään mestariteos, mutta kertoo kaiken tarpeellisen. :)
Paranemisia ja jakselemisia! <3