En tiedä, missä mennään.
Tahdon tuonne ja tahdon tänne,
ja jään tähän.
Kohta menen tuonne,
ja sitten ehkä taas tänne.
Jossain vaiheessa on pakko jäädä tänne.
Syksyllä on pakko olla tuolla.
Talvella kaikki on erilaista.
Vaikka saan kauniita sanoja ja ne hymyilyttää hetken,
ei se muuta mitään.
Haluan tuntea oloni kauniiksi.
Syksyllä haluan kävellä värikkäiden lehtien seassa, ja olla kaunis.
Silloin haluan kävellä punaisen sateenvarjon alla, ja tuntea sisälläni jotain uutta.
Talvella tahdon muistaa sen, minkä olen kauan sitten unohtanut.
Toisaalta haluan taas nähdä luut, jotka jättävät varjoja iholleni.
Tiedän, olen ainut, joka pitää varjoista.
Syksy pelottaa, mutta silloin olen kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti