Mulla oli kuukauden tauko salillakäynnistä, koska se hiton ihottuma vaivasi. Ei se ole vieläkään kokonaan häipynyt, mutta vähän parantunut kuitenkin. Viime viikolla kävin kolmesti. Tällä viikolla tavoite olisi treenailla myös kolmesti, mutta tuskin ehdin. Huomenna ainakin menen ja lauantaina ennen mun synttärijuhlia. Perjantaina pidän kahvit sukulaisille ja lauantaina juhlitaan kavereiden kanssa. Ensin en aikonut pitää mitään juhlia, mutta kai se on ihan kiva vähän juhlistaa tätä 21 vuoden ikää. Lauantai on siis se ihka oikea synttäripäivä. Mä oon syntynyt 21:08, jos oikein muistan.
Oon laihtunut pari kiloa, mutta ei sitä edes huomaa. Paljon mä painan edelleen, mutta mulla on silti parempi fiilis, koska tiedän, että olen menossa oikeaan suuntaan, kunhan vain jatkan samalla tavalla kuin nyt. En oo siis syönyt herkkuja ja syön joka päivä 5-6 ateriaa. Pieniä välipaloja on siis ainakin yksi, useimmiten kaksi.
Tuntuu muuten helvetin hyvältä, kun itse pystyn vaikuttaa siihen, mitä syön. Pääsin kuin pääsinkin irti siitä kamalasti ahmimiskierteestä: ahmin, ahdistun siitä, ahmin ahdistukseeni, ahmin koska aloitin jo ja ahmin koska en osaa lopettaa. Avainsana kierteen katkaisuun on säännöllinen ruokailu. Ja mun tapauksessa ainakin itsekuri. Koska yksi suklaapala saattaa laukaista koko jutun. En tiedä, mistä on kyse, mutta tietyt ruuat tai ruoka-aineet tekee helpommin mut alttiiksi ylensyönnille. Jos annos on liian suuri, ahminta saattaa alkaa. Jos se on liian pieni, niin silloin ahminta todennäköisesti alkaa. Mutta nyt mulla on ollut hyvä olla, koska olen osannut tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä.
Huomenna saan iskältä ja äidiltä lahjaksi converset. Tädiltä saan lahjaksi lahjakortin Stadiumiin, jee! Sitä toivoinkin. Nyt painun sänkyyn. Öitä. Lopuksi vähän kuvia meidän viime päiviltä.
ps. Leo halusi kävellä eikä istua vainuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti