Uudestaan käyntiin

Uudestaan kirjoittaminen ei ole vielä päässyt kunnolla käyntiin. Mulla on niin jumalattomasti sekä koulu että joulutöitä. Miten tämä joulun odotus aika voisi olla rauhallisilta, sellaista rauhallista joulua. Koko ajan täytyy hoitaa asioita, ostaa asioita, suorittaa asioita. Hohhoijaa. Onneksi kohta alkaa loma.

Tänään sain tehtyä oppimispäiväkirjan loppuun äikän kurssia varten, tein ruotsin esseen sekä hissan esseen ja huomenna mulla on psykan koe. Siihen olen kyllä lukenut liian vähän, mutta toivotaan, että pääsen läpi. Vielä pitää tehdä opintosuunnitelma, matikan projekti, lukea Hamlet ja joku muu näytelmä ja tehdä jotain muita juttuja, joita en muista. Voiko väittää, ettei opiskelu käy työstä?

Leo on ihana. Ihana ihana ihana. Miten 1-vuotias pikkupoika voikaan olla niin ihana. Leo osaa sanoa koira eli "huh huh" (wuh wuh siis), "mimimi" tarkoittaa "minulle" ja "mamama" on maitoa. Leo myös osoittaa jatkuvasti joka paikkaa ja tällä tavalla kysyy, mikä tuo on. Kädet hän osaa ojentaa kohti ja sillä tavalla pyytää, että pääsee syliin.

Leolla tosiaan oli 1v synttärijuhlat pari viikkoa sitten. Lahjaksi tuli muun muassa legoja, brio auto ja lelu, koru, käsinukkesusi, muumiksylofoni ja keinuhevonen. Nyt kyllä kelpaa leikkiä.

Viikonloppuna me oltiin moikkaamassa Keski-Suomessa mun mummia, äidin äitiä. Viimeksi olin siellä kesäkuun alussa, kun mun toinen mummi haudattiin. Surullista, kuinka vähän mä ehdin siellä käymään. Mielelläni kävisin useammin, muttei se ole niin vain mahdollista kun välimatkaa on useampi sata kilometriä.

Autolla matkustaminen pienen lapsen kanssa ei tosin ole suurinta herkkua. Mä tosiaan sain sen ajokortin jo pari kuukautta sitten, näin ohi mennen ilmoitan. Isä tosin sai ajaa tuon mummolareissun, koska mä en uskalla vielä ajaa noin huonolla säällä pitkää matkaa ja vieläpä pimeällä.

Sekalainen postaus. Tällaista meille kuuluu nyt tällä hetkellä. Eli ei mitään arkea ihmeellisempää. Lomaa odotan kuin kuuta nousevaa. Suunnitelmissa olisi mennä Leon kanssa pulkkamäkeen. Ja mulla olisi haaveena tilata kamera. Saisitte kunnollisia kuvia nähtäväksi. Mulla ei ole kuin jokin ikivanha digikamera ja kännykkä.

Kello on jo yli 12 illalla ja kuudelta mun pitäisi taas nousta ylös. Pitää taas raahata vaunuja tuolla lumihangessa. Vien siis Leon J:n äidille hoitoon, kun itse menen kouluun ja J on töissä. Kolmella bussilla kuljen joka aamu ja rämmin lumikinosten halki auraamattomilla teillä pikkupirpanan kanssa. Voin kertoa, ettei esimerkiksi eilen aamulla naurattanut, kun lunta tuprusi takista sisään ja vaunuja saa riuhtoa sinne tänne, että pääsee eteenpäin. Pääsipä suusta pari pirua, mutta vain hiljaa. Kuitenkin tällaista se on, elämä, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Mutta olisihan se kieltämättä kiva, että tiet aurattaisiin.